Ismete 29.-30.1.

Kaveri oli bongannut todella lupaavanoloisen läpivirtajärven kohtalaisen ajomatkan päästä, aivan kuin suurhauenkalastajan oppikirjasta. Selvittelin järven lupatilanteen, ja luvanmyyjä löytyi yllättävänkin helposti. Puhelun aikana hän mainitsi ettei kyseisestä järvestä kymmenen kilon hauki virvelillä ole kovinkaan kummoinen, verkkokaloista puhumattakaan. Kaiken lisäksi kalastuspaine järvellä on vähenemään päin luonnollisista syistä. Aivan älytön potentiaali, eikä järvellä varmasti tulisi muita täkyilijöitä vastaan.

Tiistaina kaverilta tuli viestiä että olisi pari päivää vapaata, lähdetäänkö täkyilemään. Kamat autoon ja kello soimaan ennen kuutta, ajomatkaa järvelle tulee vähän normaalia enemmän. Omassa täkytilanteessa ei ollut kehumista sillä pakkasesta löytyi lähinnä pientä särkeä ja lahnaa, mutta niillä mennään mitä on. Aikaisemmat "ahvenreissuilla" tulleet metrikalat sentään loivat uskoa alle 15cm täkyjen käyttöön.

29.1.

Ensimmäisen päivän paikaksi valitsimme järveen laskevan joen suistoalueen. Jokisuun edessä oli pieni ja syvä monttu, ja suistoalue oli kauttaaltaan rehevä. Kuivapuvut päälle ja kairaamaan reikiä, jäätä oli vähintään riittävästi jopa hitaasti virtaavan jokiuoman kohdalla. Kaverit levittelivät vavat syvänteen reunalle ja jokiuoman reunoille, itse painotuin lähemmäs matalaa ja rehevää suistoaluetta.

Ensimmäiset kolme tuntia saimme istua rauhassa, ja hieman kymmenen jälkeen ensimmäinen kala oli kelpuuttanut pienen särjen matalasta hieman yli metrin vedestä. Kala tuntui jo vähän paremmalta, ja ensimmäinen leveän kyljen vilahdus avannon alla nostatti toiveita kympin kalasta. Pian sain käännettyä kalan pään avantoon, ja ylös tuli tumma, todella paksukuntoinen 110cm hauki jolla painoa oli karvan yli ysi.

Ensimäisen kalan jälkeen ei juuri harmittanut tapahtumien vähäisyys ja kaikki olimme entistä innostuneempia järven potentiaalista. Siirtelin ajankuluksi muutaman vavan aivan matalaan heinikon reunaan, vettä alueella oli reilusti alle metri. Seuraava vippa nousi parin tunnin päästä, jälleen kerran aivan matalasta ja vavasta jonka olin juuri vienyt alueelle. Aivan yhtä isolta kala ei tuntunut, ja avannosta nousi vähintään yhtä paksussa kunnossa oleva 106cm hauki. Loppupäivä menikin nuotiota poltellessa ja juttujen taso laski aurinkoakin nopeammin.

Illasta kävimme vielä katsomassa sopivan parkkipaikan järven toisesta päästä. Auraamattoman mökkitien varresta löytyi kuin löytyikin sopiva paikka aivan järven rannasta. Näissä paikoissa ajellessa osaa olla kiitollinen nelivedosta, entisellä etuvetoisella punaisella surmalla ei olisi mitään asiaa näille pikkuteille.


30.1.

Seuraavan aamun ajomatka sujui jo paljon hiljaisemmin, edellinen pitkä päivä painoi kaikilla takana. Vuorossa tosiaan olisi järven toinen pää, josta lähtee suurehko joki. Alueelle laskee myös pieni puro jonka edustalla on muutaman metrin monttu. Kaverit virittelivät vapansa syvempään veteen montun lähelle, ja itse edellispäivästä innostuneena lähdin kairaamaan reikiä matalaan heinikkoon. Järveen laskevan puron suu oli edelleen sula, mutta sulan vieressä jäätä oli vielä reippaat 30cm. Laitoin useamman vavan aivan puron laitaan virranreunaan, ja loput pitkin kaislikkorantaa noin metrin veteen.

Ensimmäiset viennit puronsuusta tulivat jo vapoja viritellessä. Hiki meinasi tulla kun juoksin aamun edestakaisin pitkin rantaa vetelemässä vastareita ja laittelemassa uusia täkyjä, taisin saada kuusi pummia kavereiden täkyjen uidessa rauhassa. Kalojen koko ei sentään edellisen päivän tasolla ollut, kaikki kala tuntui olevan pientä ja hyvin varovaisella päällä.

Päivällä syönti hiljeni, ja juttujen taso alkoi laskea hälyttävän kovaa tahtia. Ajankuluksi tehtiin taas makkaratulet jäälle, ja kaikkien yllätykseksi edes tulia tehdessä ei noussut kuin yksi vippa. Melko pienimuotoinen alue oli katettu kolmen miehen vavoilla niin kattavasti ettei vapoja kannattanut alkaa juurikaan siirtelemään, ja päivä kuluikin lähinnä eväitä syödessä. Iltapäivästä ennen hämärää tuli jonkunlainen syöntipiikki, puolenkymmentä tapahtumaa melko pienen ajan sisään.

Päivän saldona muutama hassu pikkuhauki ja yksi palanut nuotiossa palanut retkituoli, kohokohta taisi olla kotimatkalla haetut kebabannokset. Paluumatka sujui vielä aamuakin hiljaisemmin, ja Golffikin alkoi sytytellä vikavaloja.

Vaisusta päivästä huolimatta tälle järvelle täytyy kuitenkin tehdä useampi reissu kevään aikana. Yleensä pari päivää huonoissa olosuhteissa ei vielä kerro mitään järven suurhaukipotentiaalista, ja saimme kuitenkin pari varsin hyvänkokoista kalaa heti ensimmäisenä päivänä. .

Ismete 22-26.1.

Sattui hyvä sauma lähteä viettämään pitkä viikonloppu kotipuolessa. Kelitkin näyttivät erittäin hyviltä, täkykamat mukaan ja kotona täkykatiskat pyytämään. Yleensä en eläviä täkyjä käytä, mutta nyt siihen oli hyvä mahdollisuus eikä tuore täky ainakaan haitaksi ole kuhalle ja ahvenelle jotka olivat pääkohteina.

22.1.

Kaveri oli sattumalta ehdottanut kyseisellä järvellä käyntiä, ja hän ilmoittikin tulevansa keskiviikkona mukaan jäälle istumaan. Itselläni oli aikainen herätys, ja olin jo pimeällä virittelemässä vapoja järven syvimmän syvänteen reunoille. Täkyinä oli pientä särkeä ohuella perukkeella varustettuna, kohdekaloina ahven sekä järven suuret kuhat. Vavat laitoin neljän ja kuuden metrin väliin paljon täkykalaa sisältävälle alueelle. Pian kaverikin tuli paikalle, ja laitteli omat täkynsä syvän päälle, sekä yhden isomman lahnan kuuteen metriin aivan pohjan tuntumaan. Ensimmäiset pikkuhauet tulivat jo vapoja viritellessä, eikä tahti juuri hiljentynyt aamupäivällä. Erikoista kaloissa oli niiden paksuus, todella harvoin kaikki kalat ovat olleet tuollaisia möhömahoja.

Iltapäivästä kaverin lahnatäkyä vietiin jo toista kertaa, ensimmäisellä kerralla kala oli hylännyt syötin. Mittaa kalalla ei kuitenkaan ollut kuin ~90cm, ihme kun oli päänsä kokoisen lahnan saanut suuhunsa. Tämäkin kala oli todella paksussa kunnossa, ja naureskelimme että mitähän +120cm kala painaisi näin paksuna. Kala jäi kuitenkin päivän suurimmaksi kalaksi, puikkoralli oli päivän sana.

23.1. 

Pitkän kalapäivän jälkeen on aina yhtä tuskaa herätä aikaisin toiseen päivään. Silmät ristissä kahvikuppi mukaan ja parin minuutin ajomatka järvelle. Tälläkertaa menin aivan järven toiseen päähän. Kahden rehevän ja osin umpeenkasvaneen lahden edustalla on viiden metrin syvänne, ympäröivän alueen ollessa noin kahden metrin syvyistä. Kartalla erinomaisen näköinen paikka, mutta jostain syystä alue ei ole juuri haukia antanut itselleni aikaisemmilla reissuillani. Särkeä monttu kerää talvisin paljon, ja montun reunoilta on pilkkimällä tullut yli puolen kilon ahventa särkiparven seasta.

Virittelin särjet syvänteen ja rannan väliin kahden ja neljän metrin väliin, pari vapaa laitoin mahdollisimman keskelle syvännettä. Paikka on niin pienimuotoinen että vapojen etäisyys pysyi parissakymmenessä metrissä, ja viennille kerkeäisi juosta nopeasti. 

Aamu hurahti nopeasti pikkuhaukia irrotellessa, kun kymmenen aikaan oli vähän raskaampi otus kiinni. Yllättävän pitkän väännön jälkeen avannosta nousi tasan metrin mittainen tankkeri, raamit aivan samat kuin edellisenä päivänä tulleilla pikkuhauilla. Ei kaloilla ainakaan ravinnosta ole puutetta täällä!

Ämpärissä olevat särjet olivat vielä hyvissä voimissa, ja päivän kääntyessä iltaan tein nopean siirtymän isommalle syvänteelle illalla aktivoituvien kuhien toivossa. Tuoreet täyt kiinni, ja levittelin vavat ympäri syvännettä pohjan tuntumaan. Pilkillä olleet paikalliset tulivat ihmettelemään touhujani ja sain taas vaihteeksi esitellä täkykalastusta, kalat eivät sentään esittelyjä häirinneet. Pilkkijät kirosivat kalastusta häiritseviä lahnanparkkeja, ja sain keräillä jäältä useamman kymmenen pientä lahnaa täkykaloiksi.

25.1.

Ajelin aamuhämärässä itselleni uuteen kohtaan järveä. Syvänteen päässä oleva umpeenkasvanut lahti johon laskee pieni pelto-oja on jostain syystä jäänyt kokeilematta. Syvänteen alueelle laitoin reilumman kokoista elävää täkyä kuhia ajatellen, ja matalampan parin metrin veteen laitoin pienempää särkeä.

Järvi on muuten hyvin kirkasvetinen näkösyvyyden ollessa useita metrejä, mutta lahden edustalla vesi oli tummanruskeaa ja humuksista. Erikoista miten paljon veden väri voi vaihdella muutaman sadan metrin matkalla. Myös alueelta vähän väliä nousseet pikkuhauet olivat aivan erinäköisiä kuin kirkkaammilla alueilla elävät veljensä, tummia, keltavatsaisia ja laihoja.  

Kalojen keskikoon ollessa alle puoli metriä paikka ei oikein vakuuttanut, ja tein nopean siirtymän syvänteen toiseen päähän. Kalojen malli ja muoto oli aivan erilainen alle puolen kilometrin päässä, jokainen ylötullut pikkuhauki oli todella hienon värinen sekä paksussa kunnossa.

Iltapäivästä tartutin jälleen vähän paremmalta tuntuvan hauen. Pitkän väännön jälkeen sai kalan pyörähtämään avannon alla, mietin itsekseni että ehkä satavitonen. Vapautusmatto oli tietenkin jäänyt leiriin. Aukaisin kelan puolan ja kävin nopeasti hakemassa maton leiristä. Kala odotteli kiltisti avannon alla, mistä  se nopeasti nousikin kastellulle alustalle. Todella paksu 106cm hauki, painoa sata grammaa vajaa kasi. 

Olin yhteen vapaan laittanut bonussyötiksi vajaan 60cm hauen. Iltapäivästä vippa helähti pystyyn, ja oletin vipan lauenneen itsekseen. Avannolle päästyäni kelan puola ei pyörinyt, mutta siima lähti selkeästi sivulle! Aloin vetämään siimasta pikkuhiljaa, toisessa päässä tuntui reilusti painoa ja pientä nypytystä, aivan kuten hauen niellessä täkyä. Vapa käteen, puola lukkoon ja niin kova vastaisku kuin ismetevälineillä vain saa. Hetken ajan vapa taipui luokilleen, kunnes paine katosi ja tyhjät koukut nousivat avannosta. Taas vaihteeksi.

26.1.

Reissun olisi ihan hyvin voinut päättää jo lauantaihin, koskaan aikaisemmin en kotijärvelläni ole näin hyvin onnistunut hauenkalastuksessa. Järvi vaikuttaa kaikinpuolin hyvältä haukijärveltä, mutta itselleni metrinkin ylittäminen on ollut tiukassa. Lähes kaikki paikalliset kertovat järvessä olevan hyvin isoa haukea, mutta omat täkyni ne ovat osanneet kiertää.

Illalla ei ollut mitään kiirettä ajella takaisin Kuopioon, ja päätin käydä vielä aamupäivän täkyilemässä järvellä. Keli ei kummoinen ollut, laskeva ilmanpaine, pikkupakkasta ja lumisadetta. Jäällä olin vaille yhdeksän, ja laiskana kairasin aikaisemmat reiät auki ja laiton pienemmät täyt uimaan. Tuulesta ja parin asteen pakkasesta huolimatta kylmä ei tullut, sen verran kovaa puikkorallia oli koko aamupäivä. Muutamaan tuntiin ylös tuli kymmeniä haukia, ja muutama pienempi hauki pääsi täkykalaksi tuleville reissuille.