Ismete 7.12.

Vuorossa vuoden ensimmäinen reissu kotijärvelle, joka on itselleni ollut yksi vaikeimmista ismetejärvistä. Kirkasvetisellä, hyvin rehevällä ja syvimmillään lähes 20 metriä syvällä järvellä on päivä jos toinenkin istuttu suurimpien kalojen ollessa metrin luokkaa. Järvessä on vahva lahna- ja särkikalakanta, ja yli kymmenen kilon haukien lisäksi järvestä on tullut myös suuria kuhia.

Tänään vuorossa oli ennestään kokeilematon osittain umpeenkasvanut lahti josta lähtee puro. Ajatuksena oli kalastaa aivan kusimatalaa rantavettä heinikon seassa. Hämärissä jälleen karttaselain auki ja satelliittikuvan perusteella kairaamaan reikiä heinikon sekaan. Lähes jokaisesta reiästä näkyi pohjaan lahonneita lumpeita sekä vesikasveja. Täkyinä oli maltillisen kokoista särkeä jotka virittelin parikymmentä senttiä pohjan yläpuolelle. Vettä heinikkoalueella oli metristä puoleentoista, ja monissa avannoissa peruke jäikin osittain pinnalle. Jäätä oli viitisentoista senttiä puroista ja läpivirtauksesta huolimatta.

Vippoja alkoi nousta tasaiseen tahtiin heti auringon noustua. Pari pummia ja pari pientä haukea enteili tapahtumarikasta päivää pienten haukien parissa. Kymmenen aikaan alkoi jälleen syöntipiikki, ja kolme vippaa oli samaan aikaan pystyssä. Kaksi ensimmäistä oli onneksi pummeja, ja kolmannessa vavassa tuntui vihdoin jotain raskaampaa. Avannosta nousikin nättikuntoinen noin metrinen kala, joka pääsi takaisin ilman sen kummempia punnailuja.

Pienempää kalaa tuli harvakseltaan pitkin päivää vientien keskittyessä matalimmalla oleviin vapoihin. Siirtelin päivän mittaan syvemmällä olevia vapoja lähemmäs rantaa heinikon sisään, matalimmat olivat reilun puolen metrin vedessä. Aivan niin matalasta ei vientejä tullut, vaan lähes kaikki kaloja antaneet vavat olivat noin metrin syvyydessä heinikon keskellä.

Normaalisti päivä ei kovin kummoinen olisi, mutta tältä itselleni vaikeaksi osoittautuneelta järveltä jo metrin kala tuntui kelvolliselta saavutukselta.

Ismete 13.12.

Kahvin voimalla kamat Golffiin, ja hiukan pidempi siirtymä humuksiselle ja syvemmälle järvelle. Olin syksyllä tehnyt kyseiselle järvelle pari reissua kelluntarenkaalla, ja saanut matalista heinikoista useita suuria haukia suurimpien lähennellessä 120cm rajaa. 

Parkkipaikan etsiminen alkaa olla melko tuskaista kun lunta on satanut enemmän. Pienellä ajamisella löytyi aurattu levike jonka reunaan auton sai parkkiin niin ettei se haittaisi muuta liikennettä. Kävelymatkaa aikomalleni paikalle tulee toista kilometriä mutta minkäs teet, eikä liikunta ainakaan huonoksi ole. Järven jäätilanne oli itselleni hieman kysymysmerkki, mutta ensimmistä koereikää sai kairata lähes Heinolan terän verran. Tosissaan saisi etsiä sulaa paikkaa jos täällä meinaisi jäihin tippua. 

Päivän tarkoituksena oli täkyillä matalaa lahden pohjukkaa johon laskee pieni puro. Syksyllä matalat alueet olivat umpeenkasvaneita, ja kasvillisuus oli tiheää vielä parin metrin syvyydessä. Pohjaan lahonnut kasvusto ei haittaisi enää täkyilyä, mutta antaa suojaa sekä saaliskaloille että hauille. Kakkossuunnitelmana oli siirtyä lahden edustalla olevan yli kymmenen metrin montun reunalle.

Matalimmat vavat viritin alle metrin veteen, ja syvimmätkin pariin metriin keskelle ilmakuvissa näkyvää lumpeikkoa. Järveen laskevan puron suualue oli yllättäen sula, ja pari vapaa laitoin aivan jään reunalle alle metrin veteen. Täkyinä tuttuun tapaan reilun kokoista lahnaa, muutama pienempi särki pääsi myös uimaan. Järvessä on vahva särkikalakanta, ja etenkin säynettä järvessä on paljon. 

Ensimmäinen vienti tuli totutusti kymmenen aikoihin aivan puron suulta, pari metriä jään reunasta. Kala näytti jurovan paikallaan, mutta pari metriä ennen vavalle pääsyä puola alkoi pyöriä ja kala lähti viemään vauhdilla siimaa. Puola lukkoon, peukalo puolalle ja siiman kiristyessä tiukka vastaisku joka pysähtyi kuin seinään, nyt siiman toisessa päässä oli jotain todella painavaa. Siiman löystyessä olin varma että onnistuin vetämään puolen millin monofiilin poikki, mutta avannosta nousi perukkeen päässä tyhjä kolmihaarakoukku. Aina ei voi voittaa.

Mikään kiire kotiin ei ole, joten jäällä joutaisi istua hämärään asti. Auringon laskiessa ja illan hämärtyessä tulikin jo päivän toinen vienti puron suulta, särki oli kelvannut kalalle. Harvoin on hauki saanut samanlaista hepulia kuin nyt vastaiskun jälkeen, kala kieputti puolenkymmentä kierrosta peruketta ja siimaa ympärilleen. Pienoisen taiteilun jälkeen sain pään avantoon ja reilun metrin hauen ylös. Hyvä muistutus tarpeeksi pitkien perukkeiden käytöstä, itselläni kaikki ismeteperukkeet ovat ~90cm. 

Ismete 4-5. 12.

4.12. 

Aamupimeässä motaria ajellessani pohdin päivän kalapaikkaa. Vaihtoehdoiksi oli karsiutunut kaksi toisiaan lähellä olevaa pienehköä ja rehevää järveä. Sumuisen kelin ja kevyen lumisateen vuoksi lähdin ajamaan kohti pienempää, itselleni entuudestaan tuttua järveä, jossa kalastettava alue olisi pieni ja vipat voisi pitää lähellä toisiaan. Tiesin paikassa olevan harvakseltaan kympin kaloja, mutta isompia järvi tuskin sisältäisi. Muutama kilometri ennen määränpäätä mielessä alkoivat kummitella jutut toisen järven valtavista hauista, ja viimeisestä risteyksestä Golffi kääntyikin kohti suurempaa järveä. Tuurilla ja pienellä vaivalla parkkipaikkakin löytyi alle sata metriä rannasta. Kamat pulkkaan ja pimeässä kohti järveä. Kelikin alkoi kirkastumaan, joten vippojen näkymisessä ei olisi ongelmia. Ilmanpaine oli lievässä nousussa enteillen ihan hyvää kalapäivää.

Jäällä karttaselain esille, ja kohti syvänteen reunaa. Ajatuksena olisi levittää vavat pitkin penkkaa 2-5m veteen sekä laittaa pari vapaa ympäristöä matalammalle parin metrin syvyiselle matalikolle. Pariin vapaan laitoin ~25cm särjet ja loppuihin totutusti puolen kilon lahnaa. Virittelin täyt puolisen metriä pohjan yläpuolelle, syvimmällä olevat täyt jätin jääkannen alle.

Aurinko nousi, aikaa ja kahvia kului ja vipat pysyivät vireessä. Aamukymmenen syöntipiikki alkoi hieman totuttua aikaisemmin, puoli kympiltä ensimmäinen vippa matalikolla nousi pystyyn. Tiukan vastarin jälkeen kala ei juurikaan rimpuillut vaan alkoi uimaan hitaasti, varma ison kalan merkki. Kala nousi melko nopeasti avantoon ja siitä kasteltuun punnituspussiin. Pitkä, paksu ja todella upean värinen yli kympin kala oli kelpuuttanut ison lahnan ja sai parin vedessä otetun kuvan jälkeen vapautensa takaisin.

Heti kun olin vapauttanut kalan seuraava vippa oli pystyssä, jälleen keskellä tasankoa. Tälläkertaa iso särki oli kelvannut kalalle. Tiukka vastaisku ja nelosen koukku upposi tiukasti suuhun, tällä kalalla virtaa olikin jo reilusti enemmän ja siimaa alkoi kadota kelalta. Painoa siiman päässä tuntui reilusti vähemmän ja pirteistä otteista päätellen kala oli reilusti edellistä pienempi. Avannosta nousi kuitenkin varsin kelvollinen hauki, mittaa oli 110cm ja paino yhdeksän kilon tienoilla. 

Syvänteen reunassa olleet vipat eivät olleet hievahtaneetkaan, ja aloin siirrellä vapoja pitkin tasankoa parin metrin veteen. Syöntipiikkien merkitys täkyilyssä koroistui jälleen, ja seuraava tärppi tulikin hieman ennen hämärää. Ensimmäisen kalan antaneesta avannosta särkeen ottanut hikimetri sai vapautensa takaisin ilman sen kummempia mittailuja. 

5.12.

Vaikka täkyily on fyysisesti melko kevyttä puuhaa, alkavat pimeästä pimeään jäällä vietetyt päivät nopeasti painamaan. Vähän vaille seitsemää kamat Golfiin ja kahvin voimalla kohti motaria.

Edellisen päivän osittain epäonnistunut paikanvalinta jäi kismittämään sen verran, että päivän kohteeksi valikoitui sama järvi. Tälläkertaa ajatuksena oli jättää syvänteen reunat rauhaan ja keskittyä normaalista poiketen keskimatalikon kalastukseen, vaikka ilmakuvissa ei kasvustoa alueella näkynytkään. Kaksi vapaa laitoin edellisenä päivinä kalat antaneisiin avantoihin, pari vapaa niiden ympärille ja loput vavat ympäri matalikkoa kohtalaisen matkan päähän toisistaan. Täällä oli turha pikkutäkyjä liottaa, täkykaloiksi valkkasin suurimmat lahnat mitä ämpäristä löytyi.

Jälleen kerran aamu valkeni kahvia juodessa ilman keskeytyksiä. Kymmenen jälkeen ensimmäinen vippa nousi samalta avannolta josta edellisenä päivänä olin saanut 117cm kalan. Nopeasti avannosta nousi varsin komean kokoinen pää, ja sen perässä 111cm mittainen lähinnä narua muistuttava hauki. Kalan paino vaikutti olevan lähempänä viittä kuin kymmentä kiloa, joten laskin kalan sen kummempia punnitsematta takaisin. Kummasti kalojen kunto vaihtelee samallakin järvellä, edellisen päivän kaikki kalat olivat kirkkaita ja paksukuntoisia.

Loppupäivän saikin rauhassa syödä eväitä, tarkkailla virittyneitä vippoja ja miettiä seuraavien reissujen kohteita sekä etsiä luvanmyyjiä kyseisille järville, joka yleensä on se vaikein asia täkyilyssä. Paikallisen kalatalouskeskuksen työntekijät onneksi ovat hyvin perillä osakaskunnista ja neuvovat mielellään. Kaikenkaikkiaan varsin onnistunut ensikosketus tähän pieneen ja rehevään järveen, vaikka ne suurimmat kalat kiersivätkin lahnat.