Ismete 19.3.

Appilassa piti keksiä päiväksi tekemistä, ja ajelin aamuvarhaisella tutulle järvelle josta paikalliset kertoivat saaneensa isoja haukia. Appiukko kertoi että tuttunsa oli karkuuttanut viikko sitten ison kalan liian pienen avannon takia, ja vinkkasi että käyhän kokeilemassa. Noh, käydään.

Järveen laski leveähkö puro, ja Googlen street view sattui menemään puron yli. Leveyttä reippaat viisi metriä, mutta kovaa virtausta ei näkynyt. Satelliittikuvassa näkyi kasvustoalue puron suulla, vaikuttaisi oikein potentiaaliselta kalapaikalta mikäli joessa olisi yhtään virtausta ja se olisi alkanut sulattaa järveä.

Kävelin aamuauringon noustessa järven toiseen päähän, ja ihmettelin mihin se puro oikein laskee. Kartta käteen ja etsimään puroa, ja löytyihän se viimeinkin. Kyseessä olikin täysin virtaamaton oja, ja hädintuskin jokiuoma oli sula. Jokisuun edessä näkynyt kasvustoalue oli myös täynnä isoja kiviä, enkä jäänyt kairaani tuhoamaan vaan kävelin takaisin kohti lähtörantaa.

Vavat viritin todella laajalle alueelle keskelle järveä parin metrin syvyyteen, järven ainoan syvänteen viereen. Hiljaista oli, ihan rauhassa sai kahvit juoda. Täkyinä oli niin pientä särkeä että tapahtumia kyllä pitäisi tulla mikäli alueella vain olisi edes hieman aktiivista kalaa.

Joutessani kävin kairaamassa valmiiksi reiät syvänteen toiselle puolelle, lähelle samaa aluetta missä olin aikaisemmalla reissulla saanut tapahtumia. Puolen päivän jälkeen vaihdoin vavat toiselle alueelle, jospa sieltä saisi edes jonkun tapahtuman. 

Vippoja alkoi nousemaan sillointällöin, mutta kaikki tapahtumat jäivät pummeiksi. Kalat kyllä ottivat täkyyn, mutta kuljettivat sitä pari metriä avannon sivulle ennen kuin hylkäsivät. Tärppejä tuli varmaan viitisentoista muutaman tunnin aikana, ja pikkuhiljaa hermot alkoivat loppua turhan juoksemisen kanssa. Mielessä kävi olisivatko kalat olleet ahvenia, isoja ahvenia järvessä on ja itselläni oli käytössä järeät haukiluokan setit. Vanhat täyt saivat uida melko rauhassa, eniten tapahtumia tuli juuri pilkittyihin pieniin särkiin ja jopa ahveniin.

Aurinko alkoi pikkuhiljaa laskea, ja aloin keräilemään settejä pois. Yhdeksättä vapaa kelatessa nousi vielä viimeinen vippa, enkä pitänyt edes kiirettä avannolle mentäessä. Siima ei taaskaan juossut kelalta, mutta kelatessa alkoi tuntua jotain vastusta ja vastari pysähtyi kuin seinään. Sen jälkeen oltiinkin matkustajan paikalla kun kala määräsi vauhdin ja suunnan. Sain pian kalan alle, ja tuli kiire kaivella punnituspussia esille kun näin jumalattoman kokoisen pään pyörähtävän avannossa. Taitaa olla ihan oikeasti parempi kala, ja menohaluja tällä riitti ihan tosissaan.

Puoliväkisin käänsin kalan pään avantoon, ja nappasin leuasta kiinni. Avannosta nousikin hirveän kokoinen hauen pää ja metrin pätkä narua, runko olisi sopinut jollekin 70cm kalalle. Mittaa kalalla oli kuitenkin 112cm, ja painoa en kehdannut edes punnita.

Hetken sai miettiä laitanko onget takaisin pyytämään aivan pimeään asti, mutta totesin että tähän on ihan hyvä päättää päivä.

Ismete 9.-10.3.

Kevät lähenee kovaa vauhtia, ja kalat alkavat pikkuhiljaa aktivoitua keskitalven jäädessä taakse. Loppukevät itselläni on tarkoitus kalastaa suuria ja kirkkaita järviä, ja etsiä sitä oikeasti isoa kalaa.

9.3. 

Kohteena oli itselleni uusi läpivirtajärvi, josta tosin olin kuullut hurjia tarinoita isoista kaloista ja oienneista koukuista. Keskisyvyys on lähellä viittä metriä, ja järven selkäalue on 10-15 metriä syvää vettä.

Paikaksi valikoitui pieni lahtialue, johon sekä laski että siitä lähti puro. Ajattelin virtaavan ja hieman lämpimämmän veden keräävän alueelle täkyä, ja sen mukana haukea. Syvää vettäkin löytyy aivan jokisuun edestä. Golfille löytyi parkkipaikka yllättävän läheltä järveä, ja pääsin nopeasti virittelemään vapoja sulan reuna-alueille. Paikka näyttää melko hurjalta, mutta viisi metriä sulan reunasta jäätä riitti vielä Heinolan kierteen verran.

Perukkeiksi olin vaihtanut ohuet ahvenperukkeet, joissa on hieman normaalia pienemmät koukut. Järvessä on tietääkseni vahva kuhakanta, eivätkä isot ahvenet ole näillä järvillä ollenkaan mahdottomia. Täkyinä oli säkillinen 10- senttistä särkeä, ja lisää todennäköisesti saisi pilkkimällä.

Pienten täkyjen käyttö takasi sen ettei aamulla tarvinnut kauaa paikallaan istua. Vapojen pyyntiin virittely kesti varmasti yli tunnin, sillä jatkuvasti sai juosta ristiinrastiin ympäri lahtea irrottelemassa kaloja. Kahvikin kerkesi jäähtyä, kun piti irrottaa putkeen kuusi kalaa ennenkuin kerkesi uudelleen istua alas. Kauimmaisiin syvänteen reunaan jättämiini vapoihin laitoin suosiolla isot lahnatäyt, jotta niille ei tarvitsisi jatkuvasti juosta. Kalaanhan tänne oltiin tultu eikä juoksukisoihin.

Kymmenen aikaan pienen kalan syöntipiikki vihoin hiljeni, ja sain pitää evästauon rauhassa. Vähän ennen puoltapäivää särkitäkyyn tuli vienti syvänteen reunalta muutaman metrin vedestä, ja heti vastaiskun jälkeen kala tuntui vähän paremmalta. Punnituspussi oli jälleen leirissä, eli puola auki ja nopeasti hakemaan leiristä mittauskamat.

Kala oli jälleen jäänyt nätisti odottelemaan avannon alle, ja nousi siitä nopeasti punnituspussiin. Mittaa kalalla oli 108cm, ja puntari näytti 9.9 säkin kanssa, hieman yli ysin kala. Kovin on hankalaa tänävuonna yltää omiin suurhauen rajoihin, vaikka lähellä käydään.

Iltapäivällä sain seuraa jäälle, eräs paikallinen maatalon isäntä tuli ihmettelemään kalastustani ja kertoili tarinoita vuosien varrelta. Hieman yli 11- kiloinen oli suurin siitä kohdasta tullut kala, tuskin olin ihan väärään paikkaan tullut.

Iltapäivästä syönti jälleen hiljeni, yksittäisiä kaloja nousi vähän sieltä ja täältä. Viiden aikaan ajattelin etten jaksa jäädä odottelemaan iltahämärää, vaan pakkailin kamat kasaan ja lähdin vetämään paria ruokakalaksi ottamaani haukea fileiksi.

Ajomatkalla soittelin lupia seuraavaksi päiväksi eri alueelle. Osakaskunnan pj ystävällisesti kertoi etteivät myy lupia ulkopuolisille ja tämä tuskin on lähivuosina muuttumassa, joten piti alkaa miettimään seuraavaa järveä ja etsimään osakaskunnan yhteystietoja sieltä. Helppoa tämä täkyily.

10.3.

Aamulla naapurikylän kaveri laittoi viestiä ja kysyi lähdenkö kalaan, hän voisi aamuksi tulla mukaan. Itselläni oli pari sankollista elävää särkeä edelliseltä päivältä, ne olivat kuulema toimineet parhaiten tällä syvällä ja todella kirkasvetisellä järvellä. Pelipaikoille pääsisi vielä autolla, jäätä oli kuulema sen verran reilusti.

Harvoin on näin paljoa jännittänyt lähteä täkyilemään kuin tänä aamuna, jäätä pitkin pelipaikoille oli parin kilometrin matka. Autot jätettiin parkkiin vedenalaisen niemekkeen lähelle, ja vapoja aloimme viritellä ympäri niemekettä. Muutama laitettiin viereisen syvänteen päälle heti jääkannen alle, vettä alla oli parikymmentä metriä. Jäätä sentään oli vielä +35cm koko alueella, ja kesti ainakin toistaiseksi autot.

Tapahtumia alkoi tulla heti vapoja laskiessa. Ensimmäinen vippa nousi kun olin saanut toisen vavan pyyntiin, ja kolmatta täkyä laskiessa iso särki vietiin käsistä. Kummoisia kaloja aamulla ei noussut, kaikki olivat samaa puolentoista kilon luokkaa.

Kympin aikaan tapahtumat loppuivat kokonaan, ja seuraavat pari tuntia saatiin molempien yllätykseksi syödä eväitä ihan rauhassa. Pari täkyä oli vavoista hävinnyt ilman että vippa edes laukesi, kovin olivat varovaisella purulla tai sitten särjet onnistuivat rimpuilemaan itsensä koukusta. Puolenpäivän aikaan alettiin miettiä kotiin lähtemistä, ja kahden aikaan molemmilta lopppui kärsivällisyys. Ei tämä aina ihan samanlaista tykitystä ole.

Ismete 3-6.3.

Hiihtolomaviikolla sattui sopiva sauma lähteä pyörähtämään Joensuussa kavereiden luona, ja samalla käydä täkyilemässä. Kohteena oli itselleni aikaisemmilta vuosilta tuttu superjärveksi luokiteltava järvi, josta useampi kympin kala päivässä on jopa melko yleistä. Kuopiosta käsin ajomatkassa ei oikein ole järkeä, mutta Joensuusta käsin matka on vielä ihan kohtalainen.

3.3.

Pari kaveria innostui lähtemään mukaan, ja lupien oston jälkeen päästiin etsimään parkkipaikkaa. Tie oli kuin olikin aurattu, ja auto saatiin melko lähelle järveä. Leiripaikka valittiin lähes keskeltä järveä matalikon reunalta. Itse laitoin kaikkiin vapoihin kovalla työllä löytämäni lahnat, kaveri taas halusi saada päivän aikana edes jonkun tapahtuman ja viritteli pieniä särkiä syötiksi.

Jo vapoja viritellessä ensimmäinen vippa nousi pystyyn, ja oli vieläpä oma. Syke alkoi nousta kun siiman päässä tuntui kevyttä nykimistä hauen kääntäessä lahnaa suussaan. Kyseiseltä järveltä olemme saaneet lahnatäkyllä tasan yhden alle metrisen kalan, ja sekin paria senttiä vaille.

Kala oli lähes avannon alla, ja vastaisku ei pysähtynytkään kuin seinään niinkuin odotin. Reilu ysikymppinen pullukka kävi koukunirroituksessa ja pääsi jatkamaan tankkailujaan ilman sen kummempia ihmettelyjä. Uutta lahnaa koukkuun, ja vaikka kalan koko oli pettymys nosti se luottoa loppupäivään.

Järvelle tyypilliseen tapaan täkysärkien pilkkimistä häiritsivät filekokoiset ahvenet, suurimpien ollessa reilut puoli kiloa. Melko pian jäälle oli kolmeen mieheen saatu kymmenkunta sopivaa ruokakalaa, ja melkoinen nippu täkysärkeä seuraaville päiville. Särkeä toki meni kovaa tahtia kun kaveri koukutteli pieniä puikkareita sen minkä kerkesi.

Omiin täkyihini tuli iltapäivän aikana peräti kaksi tapahtumaa, kerran kelailin ylös tyhjät koukut ja toisella kerralla kala oli hylännyt täyn. Kolme tapahtumaa lahnoissa taisi olla uusi ennätys itselle, huomattavasti yleisempää on ollut tärpitön MP. Odotukset seuraaville päiville nousivat entisestään kun aikaisemmin hyväksi arvelemani alue matalikon ja syvänteen välissä tuntui toimivan.

5.3.

Tänään sain lähteä aivan itekseen järvelle. Autoa parkkiin pyöritellessä Golffi sytytti taas merkkivalon, viimekerrastahan olikin jo aikaa. Noh, näitä on parempi murehtia pois lähtiessä, ahkio ulos autosta ja tarpomaan hankeen.

Järvellä keli ei ollut erityisen miellyttävä, tuulta 6 m/s ja plussakelistä johtuen lumisade oli muuttunut vaakatasossa tulevaksi vesisateeksi. Ei auttanut voivotella, vavat pyyntiin ja menin vapaviidakon reunamille pilkkimään. Jo kymmenen aikaan alkoi jaloissa tuntua kylmiä väreitä kun Savagen housut päästivät vedet läpi. Hieno laji.

Isohkoja lahnoja uittaessa ei liiemmin tapahtumia tule, mutta pystypilkki alkoi kerätä mukavasti kalaa alle. Pienen silpun tulo loppui seinään, ja pian mukavaa fileahventa alkoi tulla, suurimpien ollessa puolen kilon pintaan.

Yhtäkkiä vavassa tuntui aivan jumalaton tälli ja vahvoja potkuja, nyt on kiloluokan ahven kiinni. Saan vedettyä kalan aivan avannon alle, ja siima löystyy. Shit happens, äkkiä pilkki alas, ja taas pystyä vietiin. Potkut näillä kaloilla olivat aivan eri luokkaa kuin aikaisemmilla puolen kilon ahvenilla, eikä ollut mitään mahdollisuutta vetää kaloja raakana ylös. Sain väännettyä tämänkin kalan avannon alle, ja jälleen ylös tuli pelkkä tyhjä koukku kalan irrottua aivan avannon alla.

Kolmannen saman kokoluokan kalan karkuutuksen ja kevyen kiroilun jälkeen vaihdoin ketjuun särjelle tehdyn värikoukun tilalle ison morrin kunnon koukulla, nyt pitäisi alkaa kalojen pysymään. Pilkkiä vietiinkin melkein heti, kala tuntui pieneltä hauenpuikkarilta ja ensimmäisen syöksyn jälkeen ylös tulikin pelkkä siima. Hieno laji.

Puolenpäivän aikaan oli vaikea löytää vaatteista kuivaa kohtaa, ja kirosin kun olin jättänyt Ursuitin kotiin, se päällä olisi kenties pysynyt kuivana. Koko aamuna oli tullut yksi vipannousu särkitäkyyn, ja totesin että parempi suosiolla lähteä takaisin majapaikkaan Motonetin kautta.

6.6. 

Illalla olin luvannut ajella takaisin Savoon, ja päätin suunnata viimeiseksi päiväksi samalle alueelle ahventen toivossa. Kuuteen vapaan jätin lahnat, ja neljä vapaa viritin leiripaikan lähelle ahventa varten. Aikaisemminkin olen koittanut ahventa täkyillä tällä järvellä, mutta jatkuva pienen hauen tulo vei hommasta mielekkyyden.

Yllättäen ahvenia ei juuri kuulunut, mutta haukea tuli senkin edestä. Tuplaa oli kiinni vähän väliä, ja alkoi tulla kiire pilkkiä lisää särkeä täkykalaksi. Pienellä pystypilkillä alkoi tulla myös hyvänkokoista ahventa, filekalat oli nopeasti ylhäällä ja yksi haukikin yritti uuden pilkin viedä. Edellisen päivän mörköahvenista ei sensijaan ollut mitään havaintoa.

Kympin jälkeen keskellä pahinta puikkorallia siiman päässä tuntui vähän enemmän painoa. Kala tuli melko nopeasti avannon alle ja mietin että tuohan on vähän reilu satavitonen. Mitan kalasta voisi ottaa, mutta punnituspussi oli tietenkin leirissä. Puola auki, kala jäi ihmettelemään avannon alle ja kävin nopeasti hakemassa pussin mukaan. Mittaa pallokalaa muistuttaneella hauella oli 109cm mutta paino jäi jonnekin kahdeksan kilon tienoille.

Lahnat olivat uineet pari päivää ilman ainuttakaan hipaisua, ja aloin vaihtelemaan päivän aikana tulleita särkiä täkyiksi kun ne näyttävät kelpaavan karkeammallekkin kalalle. Puikkariralli koveni entisestään, eikä eväiden syömisestä tahtonut tulla mitään. Aloin jo miettiä vapamäärän vähentämistä, mutta onneksi tapahtumat alkoivat vähentyä iltaa kohti mentäessä. Aktiivista kalaa alueella riitti, mutta isommat olivat totaalisen hukassa.

Eräs paikallinen kalamies kävi päivän aikana neljästi kyselemässä miten kalaa tulee, ja kertomassa omia kalatarinoitaan edellistalvelta, vajaan kahden kilon ahvenia ja lisäksi älytön määrä yli kiloisia. Iskukoukulla oli kuulema tullut lähemmäs puolentuhatta haukea ja melko kasa yli kympin kaloja. Jotkut järvet tuottavat älyttömän määrän isoa kalaa, ja tämä on yksi niistä.

Reilun 15 000 askeleen ja useiden kymmenien haukien jälkeen oli aika keräillä vavat mukaan, ja taivaskin muuttui kauniin tulenpunaiseksi auringonlaskun aikaan. #PaikatPalaa

Ismete 19.2.

Alkusyksystä kävin renkaalla eräällä pienehköllä mutta syvällä läpivirtajärvellä. Kalaa tuli varsin mukavasti, keskikoko oli hyvää mutta parempien kalojen puuttuminen jäi ihmetyttämään, suurimpien ollessa vajaat 90cm. Järvi on niin lupaavan oloinen että pakko siellä on olla hyvin yli metrin kalaa, ja päätinkin parempien ideoiden puutteessa ajella sinne.

Kelissä ei valittamista ollut, pari astetta plussaa ja kirkas sää. Järven rannassa aloin ihmetellä miten saisin ahkion järkevästi järvelle, seutu oli lähes täysin lumetonta ja järvelle tuli toistasataa metriä matkaa. 

 Loppumatkasta löytyi sopivasti jäätynyt oja jota pitkin pulkan sai vedettyä järvelle.

Lunta ei pahemmin jäälläkään ollut. Luojan kiitos olin aikaisemmin ostanut saappaisiin jääketjut, ilman nastoja liikkumisesta ei tahdo tulla mitään peilikirkkaalla jäällä. Tavarat liukuivat pitkin jäätä napakassa tuulessa, ja ahkiokin meinasi pari kertaa karata tuulen mukaan.

Oma kalastus on alkanut keskittyä entistä enemmän matalaan, ja virittelinkin vavat rehevän ja matalan lahden reunoille heinikon viereen. Aamu alkoi jälleen hiljaisesti, edes puikkarit eivät löytäneet särkitäkyjä. 

Ensimmäinen vipannousu tuli yhdeksän jälkeen aivan heinikon rajasta alle metrin vedestä. Vastarin jälkeen painoa löytyi siimasta yllättävän paljon, eikä avannosta noussut pää ollutkaan mikään puikkarin pää. Nopeasti kala mitta-alustalle, senttejä oli sata ja vähän päälle ja kala takaisin uimaan.

Kympin aikaan alkoi vippaa nousta tuttuun tapaa, ja kävin irrottelemassa parit puikkarit. Potentiaalinen alue oli niin laaja että aloin iltapäivällä siirtelemään hieman vapoja painottaen matalaa kasvillisuusvyöhykettä. Useilla järvillä rantakaislikon jälkeen alkaa uposlehtisten kasvien vyöhyke, joka antaa kaloille suojaa myös talvella. Juuri tällaisesta paikasta aikaisempi kalakin sattui tulemaan.

Hiljaista piteli, vaihtelin verkkaisesti vapoja paikasta toiseen ja levittelin vapoja ympäri rantoja. Kirkkaasta jäästä ja kelistä johtuen ajattelin istua jäällä hämärään asti, ja katsoa alkaako iltahämärässä olla jo syöntipiikkiä havaittavissa. Yksi kala sieltä tulikin, pikkuhauki joka oli turhan pieni jopa täkykalaksi. 

Ismete 13-14.2.

13.2. 

Hämärissä pakkailin haisevat särjet autoon ja ajelin tutulle huippujärvelle. Normaalikokoisia täkyjä ei enää ollut jäljellä, joten otin pari pussia pieniä särkiä mukaan ja lähdin virittelemään kebabrigejä. Tällä järvellä on isoa kalaa niin paljon että pientä särkitäkyä ei juurikaan tule uitettua, vaan koitan täyn koolla karsia pientä kalaa pois. Kevät on jo edennyt sen verran että aurinko kerkesi nousta ajomatkan aikana, ja reikiä pääsi kairaamaan päivänvalossa.

Kalat alkoivat juoksuttamaan jo vapoja viritellessä, pummeja pummmien perään. Hauet kyllä hakivat kebabrigejä mutta hylkäsivät ne melkein heti. Samaa tärppisoppaa jatkuikin koko päivän, kokonaisillä särjillä kaloja tuli jopa ylös asti mutta ainoa kebabilla ylös tullut kala oli päivän suurin, vähän vajaa ysikymppinen. 

Illasta tuli soitto Kuopion lähellä asuvalta verkkokalastajalta että verkoista oli tullut pari pientä lahnaa, seuraavaksi päiväksi saisi edes pari kunnon täkyä. 

14.2. 

Pienen arpomisen jälkeen päätin aamulla lähteä tutulle järvelle joka on monta vuotta vaikuttanut yhdeltä potentiaalisimmista järvistä lähialueella. Syvä, todella rehevä järvi joka laskee parin puron ja lammen kautta isoon reittivesistöön. Ajelin itselleni uuteen järvenosaan, tarkoituksena oli täkyillä järvestä lähtevän puron matalaa ja heinittynyttä edustaa. 

Haisevia särkiä kokonaisena ja kebabissa jään alle viritellessä tuli ensimmäiset viennit, mutta vastapalloon vastareita vedellessä tuntui vain koukkujen irtoaminen täkykalasta. Kovin isoja tuskin olivat jos kymmensenttinen särki ei kokonaan mahtunut suuhun, tai ainakin näin sitä haluaa itselleen uskotella. Muutamat lahnat saivat kellua rauhassa heinikon reunassa.

Muuta kirjoiteltavaa päivästä ei sitten olekkaan. Maapuuta meni varmaan motti nuotiota pidellessä, ja illasta olo ja haju oli kuin kylmäsavustetulla lohella. Plussaa päivässä oli, että uudenkarhea tuoli ei lentänyt nuotioon tuulesta huolimatta.