Ismete 10.1.

Haukien osalta talvi on ollut niin hieno että ajattelin panostaa myös ahvenen täkyilyyn. Hyvien haukijärvien lisäksi tässä Kuopion lähialueella on huikeita ahvenjärviä, ja pääsinkin syksyllä uusimaan ahvenennätykseni 46cm täsmävertikaalikalalla. Osasyynä lajin vaihtoon oli myös suurten täkyjen puute, täkykatiskoista on tullut lähinnä kymmenen sentin särkeä. Tutut verkottajat ja ammattikalastajat eivät jäätilanteesta johtuen ole päässeet pitämään verkkojaan, eikä lahnoja ole tuntunut saavan mistään.

Päivän kohteeksi valikoitui läheinen pieni, alle kilometrin pituinen ja hyvin rehevä järvi. Järvessä on suurten haukien lisäksi vahva ahvenkanta, ja paikalliset saavat tuon tuosta yli kilon kaloja verkoista. Alueella asuva kaveri sanoi tulevansa seuraksi istumaan jäälle, ja yrittää käyttää vuosi sitten saamansa +12kg kalan uudelleen ylhäällä.

Virittelin aamun sarastaessa vavat järven ainoan syvänteen reunaan kahden ja kolmen metrin väliin alueelle jossa olin syksyllä nähnyt ahventen pinta-ajoja. Päivä valkeni, ja kaverikin tuli yhdeksän aikaan jäälle pienen pommiinnukkumisen jälkeen. Kaverin ensimmäiset viennit järven keskeltä tulivat jo vapoja viritellessä, omien vippojeni pysyessä taipuneena.

Puolen päivän aikaan aloin siirtämään vapoja järven toiseen reunaan heinikon laitaan, josta olin järven suurimmat hauet saanut syksyllä avovedestä. Samassa penkassa paikalliset myös pitävät verkkojaan, ja nostavat hirveitä määriä isoa ahventa. Pari vapaa laitoin matalaan puolentoista metrin veteen, loput jälleen parin metrin syvyyteen syvänteen reunaa. Pieniä haukia alueelta alkoi tulla harvakseltaan, ja yksi vähän parempikin hauki osui meikäläisen minitäkyyn vaikka lähellä olisi ollut kaverin neljä kertaa isompi särki. Hemmetin hienon värinen 106cm kala sai vapautensa pikaisen mittauksen jälkeen. Mitään puikkarirallia ei onneksi alkanut, vaan nuotiota sai poltella jäällä ihan rauhassa. Ahvenet kuitenkin pysyivät piilossa, ja hämärän laskeutuessa keräilimme vavat ahkioihin ja lähdimme tarpomaan takaisin autoille. 

Ismete 23.12.

Aikaisemmista teksteistä voi muodostua hieman vääristynyt kuva ismeten helppoudesta. Senkun tiputtaa täkyn avantoon ja nostelee metrikaloja. Aivan näin helppoahan se ei aina ole.

Aamuhämärissä ajelin tutun järven rantaan ja suuntasin keskelle järveä syvänteen laitaan. Täkyinä oli jälleen kerran isoja lahnoja, jotka virittelin hyväksi tietämilleni alueille kahden ja neljän metrin väliin.

Aamu valkeni ilman sen kummempia tapahtumia. Lounasaikakin meni ohi, ja siirtelin muutaman vavan puolen päivän aikaan erityyppiseen paikkaan. Kelin pitäisi olla hyvä, paikka on erinomainen eikä järvellä niin kovaa kalastuspainettakaan ole että se passioisi kalat täysin. Päivä alkoi kuitenkin kääntyä kohti iltaa, ja auringon laskiessa aloin keräillä vapoja takaisin ahkioon. Tärpitön mp, näitä on näillä jäillä tullut yllättävän vähän.

Jos jotain positiivista pitää päivästä etsiä niin uudet vipat tuntuvat toimivan. Puristimeen on nippusiteillä kiinnitetty puupalikka korottamaan vippaa ylemmäksi, ja vipan laukaisuvastus on säädettävä. Tammikuun puolella on tarkoituksena panostaa ahvenen ja kuhan täkyilyyn, ja siinä vipan laukaisun on syytä olla mahdollisimman herkkä.

Ismete 16.12.

Ilmanpaine oli viimeiset päivät ollut lähes tasainen, mutta siitä huolimatta laiton herätyskellon aamuksi soimaan ja kaivoin pakkasesta isoimmat täkykalat sulamaan. All in, huominen haettaisiin yhtä isoa kalaa. Aamulla moottoritietä ajaessa mieleen tuli pieni epäilys kelistä johtuen, en yleensä ole kovin kummoisesti onnistunut tasaisella ilmanpaineella.

Kohteena oli läheinen syvä järvi, jonka syvimmän montun reunaan aloin virittelemään syöttejä. Pari isoa särkeä laitoin syvän päälle aivan jääkannen alle, ja loppuihin vapoihin viritin isot lahnat lähelle pohjaa. Vettä montussa on lähemmäs kymmenen metriä, ja valtaosan vavoista laitoin kahden ja neljän metrin väliin.

Ensimmäinen vienti tuli jo yhdeksän jälkeen ja keskeytti kahvinjuonnin, syvän päällä ollut särki oli kelvannut kalalle. Kala vei siimaa vauhdilla ja sain vedettyä vastarin vastapalloon. Kovinkaan painavalta kala ei tuntunut, ja avantoon ilmestyikin noin metrisen kalan pää. Koitin ottaa avannon läpi nopeasti kuvaa kalasta, mutta huonosti kiinni ollut hauki sai pyöriteltyä itsensä irti. Parempi niin, tänään ei alle 110cm kaloja mittailla.

Varttia vaille 11 aloin tehdä hodareita lounaaksi. Ruokatermarista kuumassa vedessä ollut nakki sämpylän väliin, päälle sinappi, ketsuppi ja paahdettua sipulia. Itselläni tapahtumat ovat täkyillessä harvassa, ja hyvät eväät auttavat jaksamaan jäällä. 

Toisen hodarin kohdalla syvän reunasta tuli vienti. Avannolle juostessani muistin laittaneeni tähän vapaan jopa normaalia suuremman lahnan, mikään pikkuhauki ei tätä saisi suuhunsa. Reiälle päästyäni oli löysällä, ja aloin varovasti kiristämään siimaa. Toisessa päässä tuntui muutama hentoinen potku, ja kala lähti uimaan poispäin. Vapa käteen, puola lukkoon ja tiukka vastaisku - ja mitään ei tapahtunut. Ei potkuja, ei ravistuksia, vain tasaista painetta. Pumppasin kalan avannon lähelle, ja joka kerta kala teki pitkän syöksyn parilla potkulla. Nyt oli kiinni jotain aivan muuta kuin mihin olin tottunut.

Muutaman yrityksen jälkeen sain kalan avannon alle, ja kalan nähtyäni ensimmäinen ajatus oli miten saan käännettyä tuon pään avantoon. Kaksikoukkuinen rigi oli kokonaan suussa, ja otin muutaman nopean kuvan avannosta. Kala liplockiin ja suoraan kasteltuun punnituspussiin. Käsissä oli pisin hauki mitä olin nähnyt, ja päätin viedä kalan nopeasti vedellä täytettyyn ahkioon.

Kalan hengitellessä ahkiossa valmistelin rauhassa mittaus- ja punnitusvälineet sekä kameran. Mitta näytti 121cm, mutta painoa tällä upean värisellä kalalla oli yllätyksekseni vain vähän vajaa kymmenen kiloa. Yleensä en ota kaloista pönökuvia vaan pyrin vapauttamaan ne mahdollisimman nopeasti. Tälläkertaa sain kännykän kuvaamaan videota hangelle vapautusavannon eteen, ja lähinnä toivoin että videolla näkyisi edes osa kalasta.

Takki tyhjä ja hodarit kylmiä. Aivan vielä en viitsinyt lähteä järveltä pois mahdollisen syöntipiikin aikana. Vipat osoittivat tiukasti alaspäin loppupäivän, ja aloin jo yhden aikaa pakkailemaan kamoja. Yksi kala oli ihan riittävästi tälle päivälle.