Ismete 5.4.

Ainakin etelässä kevät etenee, ja tuli mieleen että syksyllä järven rantaan jätetty vene pitäisi noutaa pois rakentelua varten. Samainen järvi on huikea haukipaikka, joten sulattelin ämpärillisen lahnoja ja ajelin aamusta järven rantaan. Järvi oli hyvinkin tuttu avovesiltä, mutta talvella olin vain kerran käynyt vetämässä tärpittömän mp- reissun. Mukana ollut tuttu sentään sai reilun ysin kalan. Avoveden aikaan onnistuin kaivamaan joka päivä päälle metrisen kalan ylös suurimman ollessa pari milliä vajaat 120cm.

Vene löytyi tutusta paikasta, mutta oli vielä tukevasti hangen alla. Vajaan tunnin taistelun jälkeen olin saanut puukolla hakattua veneen irti jäästä, ja suurinpiirtein ehjänä trailerille. Keväästä täällä ei ollut vielä tietoakaan, ja auton uskalti huoletta jättää järven jäälle parkkiin. Paikallisilla lenkkeilijöillä ja pilkkijöillä ainakin oli ihmettelemistä järvellä olevassa venetrailerissa.

Syksyllä uistellessa olin saanut järven pienemmän syvänteen reunasta kylmiä väreitä aiheuttavia tällejä +300g kumeihin, ja kairailin reiät laajalle alueelle montun reunalle. Täkyinä oli tälläkertaa pelkkää lahnaa, koko vaihteli reilusta kämmenenkokoisesta lähes kiloon. Osaa sai jo vähän mallailla avantoon, mutta polkematta vielä menivät. Jo täkyjä viritellessä olin lähes varma puhtaasta mp- reissusta, mutta järven potentiaalin tietäen yksikin kala riittäisi ihan mainiosti.

Keli oli jälleen huikea, lukuunottamatta tuulta. Koko kevät on ollut poikkeuksellisen tuulinen, enkä ole monenakaan päivänä päässyt alle 6m/s tuulessa istumaan jäällä. Nytkin tornadoa muistuttavat lumipyörteet pyyhkivät vapojen välistä, ja kaatuilevia settejä sai vähän väliä käydä nostelemassa. Noh, ei auta valittaa kun kalaan kuitenkin haluaa päästä. Napit korvaan ja äänikirja päälle, tälläkertaa kuunteluun lähti Auschwitzin tatuoija.

Päivän kohokohta olikin kaadetun ahkion suojassa keitetty pussipasta, kaksi tuulitärppiä jäi koko päivän saldoksi. Taitaa vireessä oleva vippa olla nykyään blogin yleisin kuva, maisemat vaan vaihtuu. Takaisin ajellessa sitä taas tuli naureskeltua koko lajin mielekkyydelle, välillä jalka osuu lankulle ja homma rokkaa mutta lajin varjopuoli on tämä kellon ympäri tyhjänpyytäminen.

Ismete 24, 26. ja 28.3.

24.3.

Jälleen Kuopiossa, ja jälleen lähdin etsimään isoa kalaa tutulta, melko syvältä ja suurelta järveltä. Pakastimesta löytyi pari puolimätää lahnaa jotka voisi illalla jättää linnuille, ja säkillinen reilun kymmenen sentin särkeä. Lahnoihin en ollut vielä saanut edes vientiä täällä, vaan kaikki kalat ovat tulleet kohtalaisen kokoisilla särjillä.

Harvinaisen hiljaista piteli koko päivän,





26.3.

Taas kohteena sama järvi, hieman eri taktiikalla. Googlen satelliittikuva paljasti jokisuuta ympäröivän kasvillisuusvyöhykkeen, jota ei muiden palveluiden ilmakuvista näkynyt. Suunnitelma oli selvä: reilu puolet vavoista kasvillisuusrajaan, loput syvänteen puolelle ja odottelemaan isoa kalaa.

No eihän se taaskaan ihan niin helppoa ollut, rauhassa sai taas aamukahvit juoda. Tutusta paikasta syvänteen reunasta tarttui jälleen yhdentoista jälkeen edes hieman paremman tuntuinen kala, nopea heilautus mittanauhalle näytti pituudeksi ~98cm. Heinän rajasta tuli sillointällöin pientä puikkaria jotka olisivat kelvanneet lähinnä täkykalaksi. Syvempään veteen pohjaan lasketut lahnat saivat loikoilla ihan rauhassa, jälleen kerran.

Päivällä paikallinen pilkkijä pyörähti leiripaikassa juttelemassa, ja aloitti lupsakasti keskustelun tokaisemalla "sulla se ei muuten oo lupia noille koukuille" katsellessaan heinikossa olevaa vapaviidakkoa. Totesin että kyllä muuten on, XX osakaskunnan lupa henkilöltä YY. Hetken aikaa pappa katseli hiljaa minua, tuumasi että niin sehän asuu ihan tuossa vieressä, naureskeli että eipähän häntä edes kiinnosta onko täällä kalastavilla luvat vai ei, ja jatkoi pilkkijuttujen kertomista järveltä. Ruksi seinälle, eka kertaa ikinä tullaan kyselemään lupia täkyillessä.

Mahdotoman isoja ahvenenvonkaleita kertoi järvessä elävän, suurimmat olivat kuulema olleet puolen kilon luokkaa. Ohimennen kertoi myös melkein vierestä tulleesta 16 kilon hauesta. Lähellä oli kuulema karata, ihan suupielestä oli kiinni iskukoukussa. Eivät vanhemmat isännät juuri tunnu haukea arvostavan, tyytyväisiä lähinnä ovat kun joku käy niitäkin pyytämässä. Näissä tilanteissa on parasta kun jättää mainitsematta että vapauttaa suurimmat hauet.

Päivän paras syöntipiikki tuntuu siirtyneen iltaan, kuuden aikaan kalaa alkoi löytyä ihan eri tavalla kuin aikaisemmin päivällä. Parhaillaan yhtäaikaa oli kiinni neljä kalaa, siinä sai ihan tosissaan juosta vavalta toiselle.


28.3.

Jälleen samalla järvellä, tälläkertaa tarkoituksena oli laittaa täyt vähän syvempään veteen. Hyviä kevätpaikkoja joista on mahdollisuus todella isoon haukeen ei ihan kamalasti ole, ja tällaisille pikapistoille lähimpänä olevat järvet sopivat parhaiten. Nyt pitäisi lähteä jo ennen viittä eli parasta iltasyöntiä. Kovin aikaisin en jaksanut herätä, jäällä olin vasta kasin aikaan.

Hauet olivat jälleen kateissa mutta särkeä nousi muutamana päivänä mäskätystä avannosta aivan tolkuton määrä, iltaan menessä särkeä oli ämpärissä kahdeksan litraa. Tuttu oli toivonut särkeä purkkikalaksi, pitäisi riittää hetkeksi. Pienehkö alue tuntuu menevän nopeasti tukkoon kun useamman kerran käy viikon sisään, seuraavilla reissuilla pitää käydä muilla paikoilla.

Pistin yhden pienen hauen jäällä fileiksi ja rigasin fileet makaamaan pohjalle, kun särjet eivät tunnu kelpaavan niin samakos tuo on uittaa jotain aivan muuta kuin yleensä. Saipahan rauhassa pilkkiä, kun vientejä tuskin tulisi. Malliltaanhan hauki, kokonaisena tai fileenä, on hyvä, paljon puolen kilon lahnaa kapeampi.

Jälleen autolle kävellessä mietin että pitäisi jättää ahkio kotiin ja pakata kottikärryt mukaan, vähissä alkavat lumet olemaan savon korkeuksilla.