Ismete 29.-30.1.

Kaveri oli bongannut todella lupaavanoloisen läpivirtajärven kohtalaisen ajomatkan päästä, aivan kuin suurhauenkalastajan oppikirjasta. Selvittelin järven lupatilanteen, ja luvanmyyjä löytyi yllättävänkin helposti. Puhelun aikana hän mainitsi ettei kyseisestä järvestä kymmenen kilon hauki virvelillä ole kovinkaan kummoinen, verkkokaloista puhumattakaan. Kaiken lisäksi kalastuspaine järvellä on vähenemään päin luonnollisista syistä. Aivan älytön potentiaali, eikä järvellä varmasti tulisi muita täkyilijöitä vastaan.

Tiistaina kaverilta tuli viestiä että olisi pari päivää vapaata, lähdetäänkö täkyilemään. Kamat autoon ja kello soimaan ennen kuutta, ajomatkaa järvelle tulee vähän normaalia enemmän. Omassa täkytilanteessa ei ollut kehumista sillä pakkasesta löytyi lähinnä pientä särkeä ja lahnaa, mutta niillä mennään mitä on. Aikaisemmat "ahvenreissuilla" tulleet metrikalat sentään loivat uskoa alle 15cm täkyjen käyttöön.

29.1.

Ensimmäisen päivän paikaksi valitsimme järveen laskevan joen suistoalueen. Jokisuun edessä oli pieni ja syvä monttu, ja suistoalue oli kauttaaltaan rehevä. Kuivapuvut päälle ja kairaamaan reikiä, jäätä oli vähintään riittävästi jopa hitaasti virtaavan jokiuoman kohdalla. Kaverit levittelivät vavat syvänteen reunalle ja jokiuoman reunoille, itse painotuin lähemmäs matalaa ja rehevää suistoaluetta.

Ensimmäiset kolme tuntia saimme istua rauhassa, ja hieman kymmenen jälkeen ensimmäinen kala oli kelpuuttanut pienen särjen matalasta hieman yli metrin vedestä. Kala tuntui jo vähän paremmalta, ja ensimmäinen leveän kyljen vilahdus avannon alla nostatti toiveita kympin kalasta. Pian sain käännettyä kalan pään avantoon, ja ylös tuli tumma, todella paksukuntoinen 110cm hauki jolla painoa oli karvan yli ysi.

Ensimäisen kalan jälkeen ei juuri harmittanut tapahtumien vähäisyys ja kaikki olimme entistä innostuneempia järven potentiaalista. Siirtelin ajankuluksi muutaman vavan aivan matalaan heinikon reunaan, vettä alueella oli reilusti alle metri. Seuraava vippa nousi parin tunnin päästä, jälleen kerran aivan matalasta ja vavasta jonka olin juuri vienyt alueelle. Aivan yhtä isolta kala ei tuntunut, ja avannosta nousi vähintään yhtä paksussa kunnossa oleva 106cm hauki. Loppupäivä menikin nuotiota poltellessa ja juttujen taso laski aurinkoakin nopeammin.

Illasta kävimme vielä katsomassa sopivan parkkipaikan järven toisesta päästä. Auraamattoman mökkitien varresta löytyi kuin löytyikin sopiva paikka aivan järven rannasta. Näissä paikoissa ajellessa osaa olla kiitollinen nelivedosta, entisellä etuvetoisella punaisella surmalla ei olisi mitään asiaa näille pikkuteille.


30.1.

Seuraavan aamun ajomatka sujui jo paljon hiljaisemmin, edellinen pitkä päivä painoi kaikilla takana. Vuorossa tosiaan olisi järven toinen pää, josta lähtee suurehko joki. Alueelle laskee myös pieni puro jonka edustalla on muutaman metrin monttu. Kaverit virittelivät vapansa syvempään veteen montun lähelle, ja itse edellispäivästä innostuneena lähdin kairaamaan reikiä matalaan heinikkoon. Järveen laskevan puron suu oli edelleen sula, mutta sulan vieressä jäätä oli vielä reippaat 30cm. Laitoin useamman vavan aivan puron laitaan virranreunaan, ja loput pitkin kaislikkorantaa noin metrin veteen.

Ensimmäiset viennit puronsuusta tulivat jo vapoja viritellessä. Hiki meinasi tulla kun juoksin aamun edestakaisin pitkin rantaa vetelemässä vastareita ja laittelemassa uusia täkyjä, taisin saada kuusi pummia kavereiden täkyjen uidessa rauhassa. Kalojen koko ei sentään edellisen päivän tasolla ollut, kaikki kala tuntui olevan pientä ja hyvin varovaisella päällä.

Päivällä syönti hiljeni, ja juttujen taso alkoi laskea hälyttävän kovaa tahtia. Ajankuluksi tehtiin taas makkaratulet jäälle, ja kaikkien yllätykseksi edes tulia tehdessä ei noussut kuin yksi vippa. Melko pienimuotoinen alue oli katettu kolmen miehen vavoilla niin kattavasti ettei vapoja kannattanut alkaa juurikaan siirtelemään, ja päivä kuluikin lähinnä eväitä syödessä. Iltapäivästä ennen hämärää tuli jonkunlainen syöntipiikki, puolenkymmentä tapahtumaa melko pienen ajan sisään.

Päivän saldona muutama hassu pikkuhauki ja yksi palanut nuotiossa palanut retkituoli, kohokohta taisi olla kotimatkalla haetut kebabannokset. Paluumatka sujui vielä aamuakin hiljaisemmin, ja Golffikin alkoi sytytellä vikavaloja.

Vaisusta päivästä huolimatta tälle järvelle täytyy kuitenkin tehdä useampi reissu kevään aikana. Yleensä pari päivää huonoissa olosuhteissa ei vielä kerro mitään järven suurhaukipotentiaalista, ja saimme kuitenkin pari varsin hyvänkokoista kalaa heti ensimmäisenä päivänä. .