Vene löytyi tutusta paikasta, mutta oli vielä tukevasti hangen alla. Vajaan tunnin taistelun jälkeen olin saanut puukolla hakattua veneen irti jäästä, ja suurinpiirtein ehjänä trailerille. Keväästä täällä ei ollut vielä tietoakaan, ja auton uskalti huoletta jättää järven jäälle parkkiin. Paikallisilla lenkkeilijöillä ja pilkkijöillä ainakin oli ihmettelemistä järvellä olevassa venetrailerissa.
Syksyllä uistellessa olin saanut järven pienemmän syvänteen reunasta kylmiä väreitä aiheuttavia tällejä +300g kumeihin, ja kairailin reiät laajalle alueelle montun reunalle. Täkyinä oli tälläkertaa pelkkää lahnaa, koko vaihteli reilusta kämmenenkokoisesta lähes kiloon. Osaa sai jo vähän mallailla avantoon, mutta polkematta vielä menivät. Jo täkyjä viritellessä olin lähes varma puhtaasta mp- reissusta, mutta järven potentiaalin tietäen yksikin kala riittäisi ihan mainiosti.
Keli oli jälleen huikea, lukuunottamatta tuulta. Koko kevät on ollut poikkeuksellisen tuulinen, enkä ole monenakaan päivänä päässyt alle 6m/s tuulessa istumaan jäällä. Nytkin tornadoa muistuttavat lumipyörteet pyyhkivät vapojen välistä, ja kaatuilevia settejä sai vähän väliä käydä nostelemassa. Noh, ei auta valittaa kun kalaan kuitenkin haluaa päästä. Napit korvaan ja äänikirja päälle, tälläkertaa kuunteluun lähti Auschwitzin tatuoija.
Päivän kohokohta olikin kaadetun ahkion suojassa keitetty pussipasta, kaksi tuulitärppiä jäi koko päivän saldoksi. Taitaa vireessä oleva vippa olla nykyään blogin yleisin kuva, maisemat vaan vaihtuu. Takaisin ajellessa sitä taas tuli naureskeltua koko lajin mielekkyydelle, välillä jalka osuu lankulle ja homma rokkaa mutta lajin varjopuoli on tämä kellon ympäri tyhjänpyytäminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti