Jälleen Kuopiossa, ja jälleen lähdin etsimään isoa kalaa tutulta, melko syvältä ja suurelta järveltä. Pakastimesta löytyi pari puolimätää lahnaa jotka voisi illalla jättää linnuille, ja säkillinen reilun kymmenen sentin särkeä. Lahnoihin en ollut vielä saanut edes vientiä täällä, vaan kaikki kalat ovat tulleet kohtalaisen kokoisilla särjillä.
Harvinaisen hiljaista piteli koko päivän,
26.3.
Taas kohteena sama järvi, hieman eri taktiikalla. Googlen satelliittikuva paljasti jokisuuta ympäröivän kasvillisuusvyöhykkeen, jota ei muiden palveluiden ilmakuvista näkynyt. Suunnitelma oli selvä: reilu puolet vavoista kasvillisuusrajaan, loput syvänteen puolelle ja odottelemaan isoa kalaa.
No eihän se taaskaan ihan niin helppoa ollut, rauhassa sai taas aamukahvit juoda. Tutusta paikasta syvänteen reunasta tarttui jälleen yhdentoista jälkeen edes hieman paremman tuntuinen kala, nopea heilautus mittanauhalle näytti pituudeksi ~98cm. Heinän rajasta tuli sillointällöin pientä puikkaria jotka olisivat kelvanneet lähinnä täkykalaksi. Syvempään veteen pohjaan lasketut lahnat saivat loikoilla ihan rauhassa, jälleen kerran.
Päivällä paikallinen pilkkijä pyörähti leiripaikassa juttelemassa, ja aloitti lupsakasti keskustelun tokaisemalla "sulla se ei muuten oo lupia noille koukuille" katsellessaan heinikossa olevaa vapaviidakkoa. Totesin että kyllä muuten on, XX osakaskunnan lupa henkilöltä YY. Hetken aikaa pappa katseli hiljaa minua, tuumasi että niin sehän asuu ihan tuossa vieressä, naureskeli että eipähän häntä edes kiinnosta onko täällä kalastavilla luvat vai ei, ja jatkoi pilkkijuttujen kertomista järveltä. Ruksi seinälle, eka kertaa ikinä tullaan kyselemään lupia täkyillessä.
Mahdotoman isoja ahvenenvonkaleita kertoi järvessä elävän, suurimmat olivat kuulema olleet puolen kilon luokkaa. Ohimennen kertoi myös melkein vierestä tulleesta 16 kilon hauesta. Lähellä oli kuulema karata, ihan suupielestä oli kiinni iskukoukussa. Eivät vanhemmat isännät juuri tunnu haukea arvostavan, tyytyväisiä lähinnä ovat kun joku käy niitäkin pyytämässä. Näissä tilanteissa on parasta kun jättää mainitsematta että vapauttaa suurimmat hauet.
Päivän paras syöntipiikki tuntuu siirtyneen iltaan, kuuden aikaan kalaa alkoi löytyä ihan eri tavalla kuin aikaisemmin päivällä. Parhaillaan yhtäaikaa oli kiinni neljä kalaa, siinä sai ihan tosissaan juosta vavalta toiselle.
28.3.
Jälleen samalla järvellä, tälläkertaa tarkoituksena oli laittaa täyt vähän syvempään veteen. Hyviä kevätpaikkoja joista on mahdollisuus todella isoon haukeen ei ihan kamalasti ole, ja tällaisille pikapistoille lähimpänä olevat järvet sopivat parhaiten. Nyt pitäisi lähteä jo ennen viittä eli parasta iltasyöntiä. Kovin aikaisin en jaksanut herätä, jäällä olin vasta kasin aikaan.
Hauet olivat jälleen kateissa mutta särkeä nousi muutamana päivänä mäskätystä avannosta aivan tolkuton määrä, iltaan menessä särkeä oli ämpärissä kahdeksan litraa. Tuttu oli toivonut särkeä purkkikalaksi, pitäisi riittää hetkeksi. Pienehkö alue tuntuu menevän nopeasti tukkoon kun useamman kerran käy viikon sisään, seuraavilla reissuilla pitää käydä muilla paikoilla.
Pistin yhden pienen hauen jäällä fileiksi ja rigasin fileet makaamaan pohjalle, kun särjet eivät tunnu kelpaavan niin samakos tuo on uittaa jotain aivan muuta kuin yleensä. Saipahan rauhassa pilkkiä, kun vientejä tuskin tulisi. Malliltaanhan hauki, kokonaisena tai fileenä, on hyvä, paljon puolen kilon lahnaa kapeampi.
Jälleen autolle kävellessä mietin että pitäisi jättää ahkio kotiin ja pakata kottikärryt mukaan, vähissä alkavat lumet olemaan savon korkeuksilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti