Ismete 7.12.

Vuorossa vuoden ensimmäinen reissu kotijärvelle, joka on itselleni ollut yksi vaikeimmista ismetejärvistä. Kirkasvetisellä, hyvin rehevällä ja syvimmillään lähes 20 metriä syvällä järvellä on päivä jos toinenkin istuttu suurimpien kalojen ollessa metrin luokkaa. Järvessä on vahva lahna- ja särkikalakanta, ja yli kymmenen kilon haukien lisäksi järvestä on tullut myös suuria kuhia.

Tänään vuorossa oli ennestään kokeilematon osittain umpeenkasvanut lahti josta lähtee puro. Ajatuksena oli kalastaa aivan kusimatalaa rantavettä heinikon seassa. Hämärissä jälleen karttaselain auki ja satelliittikuvan perusteella kairaamaan reikiä heinikon sekaan. Lähes jokaisesta reiästä näkyi pohjaan lahonneita lumpeita sekä vesikasveja. Täkyinä oli maltillisen kokoista särkeä jotka virittelin parikymmentä senttiä pohjan yläpuolelle. Vettä heinikkoalueella oli metristä puoleentoista, ja monissa avannoissa peruke jäikin osittain pinnalle. Jäätä oli viitisentoista senttiä puroista ja läpivirtauksesta huolimatta.

Vippoja alkoi nousta tasaiseen tahtiin heti auringon noustua. Pari pummia ja pari pientä haukea enteili tapahtumarikasta päivää pienten haukien parissa. Kymmenen aikaan alkoi jälleen syöntipiikki, ja kolme vippaa oli samaan aikaan pystyssä. Kaksi ensimmäistä oli onneksi pummeja, ja kolmannessa vavassa tuntui vihdoin jotain raskaampaa. Avannosta nousikin nättikuntoinen noin metrinen kala, joka pääsi takaisin ilman sen kummempia punnailuja.

Pienempää kalaa tuli harvakseltaan pitkin päivää vientien keskittyessä matalimmalla oleviin vapoihin. Siirtelin päivän mittaan syvemmällä olevia vapoja lähemmäs rantaa heinikon sisään, matalimmat olivat reilun puolen metrin vedessä. Aivan niin matalasta ei vientejä tullut, vaan lähes kaikki kaloja antaneet vavat olivat noin metrin syvyydessä heinikon keskellä.

Normaalisti päivä ei kovin kummoinen olisi, mutta tältä itselleni vaikeaksi osoittautuneelta järveltä jo metrin kala tuntui kelvolliselta saavutukselta.