Parkkipaikan etsiminen alkaa olla melko tuskaista kun lunta on satanut enemmän. Pienellä ajamisella löytyi aurattu levike jonka reunaan auton sai parkkiin niin ettei se haittaisi muuta liikennettä. Kävelymatkaa aikomalleni paikalle tulee toista kilometriä mutta minkäs teet, eikä liikunta ainakaan huonoksi ole. Järven jäätilanne oli itselleni hieman kysymysmerkki, mutta ensimmistä koereikää sai kairata lähes Heinolan terän verran. Tosissaan saisi etsiä sulaa paikkaa jos täällä meinaisi jäihin tippua.
Päivän tarkoituksena oli täkyillä matalaa lahden pohjukkaa johon laskee pieni puro. Syksyllä matalat alueet olivat umpeenkasvaneita, ja kasvillisuus oli tiheää vielä parin metrin syvyydessä. Pohjaan lahonnut kasvusto ei haittaisi enää täkyilyä, mutta antaa suojaa sekä saaliskaloille että hauille. Kakkossuunnitelmana oli siirtyä lahden edustalla olevan yli kymmenen metrin montun reunalle.
Matalimmat vavat viritin alle metrin veteen, ja syvimmätkin pariin metriin keskelle ilmakuvissa näkyvää lumpeikkoa. Järveen laskevan puron suualue oli yllättäen sula, ja pari vapaa laitoin aivan jään reunalle alle metrin veteen. Täkyinä tuttuun tapaan reilun kokoista lahnaa, muutama pienempi särki pääsi myös uimaan. Järvessä on vahva särkikalakanta, ja etenkin säynettä järvessä on paljon.
Ensimmäinen vienti tuli totutusti kymmenen aikoihin aivan puron suulta, pari metriä jään reunasta. Kala näytti jurovan paikallaan, mutta pari metriä ennen vavalle pääsyä puola alkoi pyöriä ja kala lähti viemään vauhdilla siimaa. Puola lukkoon, peukalo puolalle ja siiman kiristyessä tiukka vastaisku joka pysähtyi kuin seinään, nyt siiman toisessa päässä oli jotain todella painavaa. Siiman löystyessä olin varma että onnistuin vetämään puolen millin monofiilin poikki, mutta avannosta nousi perukkeen päässä tyhjä kolmihaarakoukku. Aina ei voi voittaa.
Mikään kiire kotiin ei ole, joten jäällä joutaisi istua hämärään asti. Auringon laskiessa ja illan hämärtyessä tulikin jo päivän toinen vienti puron suulta, särki oli kelvannut kalalle. Harvoin on hauki saanut samanlaista hepulia kuin nyt vastaiskun jälkeen, kala kieputti puolenkymmentä kierrosta peruketta ja siimaa ympärilleen. Pienoisen taiteilun jälkeen sain pään avantoon ja reilun metrin hauen ylös. Hyvä muistutus tarpeeksi pitkien perukkeiden käytöstä, itselläni kaikki ismeteperukkeet ovat ~90cm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti