Kohteena oli läheinen syvä järvi, jonka syvimmän montun reunaan aloin virittelemään syöttejä. Pari isoa särkeä laitoin syvän päälle aivan jääkannen alle, ja loppuihin vapoihin viritin isot lahnat lähelle pohjaa. Vettä montussa on lähemmäs kymmenen metriä, ja valtaosan vavoista laitoin kahden ja neljän metrin väliin.
Ensimmäinen vienti tuli jo yhdeksän jälkeen ja keskeytti kahvinjuonnin, syvän päällä ollut särki oli kelvannut kalalle. Kala vei siimaa vauhdilla ja sain vedettyä vastarin vastapalloon. Kovinkaan painavalta kala ei tuntunut, ja avantoon ilmestyikin noin metrisen kalan pää. Koitin ottaa avannon läpi nopeasti kuvaa kalasta, mutta huonosti kiinni ollut hauki sai pyöriteltyä itsensä irti. Parempi niin, tänään ei alle 110cm kaloja mittailla.
Varttia vaille 11 aloin tehdä hodareita lounaaksi. Ruokatermarista kuumassa vedessä ollut nakki sämpylän väliin, päälle sinappi, ketsuppi ja paahdettua sipulia. Itselläni tapahtumat ovat täkyillessä harvassa, ja hyvät eväät auttavat jaksamaan jäällä.
Toisen hodarin kohdalla syvän reunasta tuli vienti. Avannolle juostessani muistin laittaneeni tähän vapaan jopa normaalia suuremman lahnan, mikään pikkuhauki ei tätä saisi suuhunsa. Reiälle päästyäni oli löysällä, ja aloin varovasti kiristämään siimaa. Toisessa päässä tuntui muutama hentoinen potku, ja kala lähti uimaan poispäin. Vapa käteen, puola lukkoon ja tiukka vastaisku - ja mitään ei tapahtunut. Ei potkuja, ei ravistuksia, vain tasaista painetta. Pumppasin kalan avannon lähelle, ja joka kerta kala teki pitkän syöksyn parilla potkulla. Nyt oli kiinni jotain aivan muuta kuin mihin olin tottunut.
Muutaman yrityksen jälkeen sain kalan avannon alle, ja kalan nähtyäni ensimmäinen ajatus oli miten saan käännettyä tuon pään avantoon. Kaksikoukkuinen rigi oli kokonaan suussa, ja otin muutaman nopean kuvan avannosta. Kala liplockiin ja suoraan kasteltuun punnituspussiin. Käsissä oli pisin hauki mitä olin nähnyt, ja päätin viedä kalan nopeasti vedellä täytettyyn ahkioon.
Kalan hengitellessä ahkiossa valmistelin rauhassa mittaus- ja punnitusvälineet sekä kameran. Mitta näytti 121cm, mutta painoa tällä upean värisellä kalalla oli yllätyksekseni vain vähän vajaa kymmenen kiloa. Yleensä en ota kaloista pönökuvia vaan pyrin vapauttamaan ne mahdollisimman nopeasti. Tälläkertaa sain kännykän kuvaamaan videota hangelle vapautusavannon eteen, ja lähinnä toivoin että videolla näkyisi edes osa kalasta.
Takki tyhjä ja hodarit kylmiä. Aivan vielä en viitsinyt lähteä järveltä pois mahdollisen syöntipiikin aikana. Vipat osoittivat tiukasti alaspäin loppupäivän, ja aloin jo yhden aikaa pakkailemaan kamoja. Yksi kala oli ihan riittävästi tälle päivälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti