Päivän kohteeksi valikoitui läheinen pieni, alle kilometrin pituinen ja hyvin rehevä järvi. Järvessä on suurten haukien lisäksi vahva ahvenkanta, ja paikalliset saavat tuon tuosta yli kilon kaloja verkoista. Alueella asuva kaveri sanoi tulevansa seuraksi istumaan jäälle, ja yrittää käyttää vuosi sitten saamansa +12kg kalan uudelleen ylhäällä.
Virittelin aamun sarastaessa vavat järven ainoan syvänteen reunaan kahden ja kolmen metrin väliin alueelle jossa olin syksyllä nähnyt ahventen pinta-ajoja. Päivä valkeni, ja kaverikin tuli yhdeksän aikaan jäälle pienen pommiinnukkumisen jälkeen. Kaverin ensimmäiset viennit järven keskeltä tulivat jo vapoja viritellessä, omien vippojeni pysyessä taipuneena.
Puolen päivän aikaan aloin siirtämään vapoja järven toiseen reunaan heinikon laitaan, josta olin järven suurimmat hauet saanut syksyllä avovedestä. Samassa penkassa paikalliset myös pitävät verkkojaan, ja nostavat hirveitä määriä isoa ahventa. Pari vapaa laitoin matalaan puolentoista metrin veteen, loput jälleen parin metrin syvyyteen syvänteen reunaa. Pieniä haukia alueelta alkoi tulla harvakseltaan, ja yksi vähän parempikin hauki osui meikäläisen minitäkyyn vaikka lähellä olisi ollut kaverin neljä kertaa isompi särki. Hemmetin hienon värinen 106cm kala sai vapautensa pikaisen mittauksen jälkeen. Mitään puikkarirallia ei onneksi alkanut, vaan nuotiota sai poltella jäällä ihan rauhassa. Ahvenet kuitenkin pysyivät piilossa, ja hämärän laskeutuessa keräilimme vavat ahkioihin ja lähdimme tarpomaan takaisin autoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti