Järveen laski leveähkö puro, ja Googlen street view sattui menemään puron yli. Leveyttä reippaat viisi metriä, mutta kovaa virtausta ei näkynyt. Satelliittikuvassa näkyi kasvustoalue puron suulla, vaikuttaisi oikein potentiaaliselta kalapaikalta mikäli joessa olisi yhtään virtausta ja se olisi alkanut sulattaa järveä.
Kävelin aamuauringon noustessa järven toiseen päähän, ja ihmettelin mihin se puro oikein laskee. Kartta käteen ja etsimään puroa, ja löytyihän se viimeinkin. Kyseessä olikin täysin virtaamaton oja, ja hädintuskin jokiuoma oli sula. Jokisuun edessä näkynyt kasvustoalue oli myös täynnä isoja kiviä, enkä jäänyt kairaani tuhoamaan vaan kävelin takaisin kohti lähtörantaa.
Vavat viritin todella laajalle alueelle keskelle järveä parin metrin syvyyteen, järven ainoan syvänteen viereen. Hiljaista oli, ihan rauhassa sai kahvit juoda. Täkyinä oli niin pientä särkeä että tapahtumia kyllä pitäisi tulla mikäli alueella vain olisi edes hieman aktiivista kalaa.
Joutessani kävin kairaamassa valmiiksi reiät syvänteen toiselle puolelle, lähelle samaa aluetta missä olin aikaisemmalla reissulla saanut tapahtumia. Puolen päivän jälkeen vaihdoin vavat toiselle alueelle, jospa sieltä saisi edes jonkun tapahtuman.
Vippoja alkoi nousemaan sillointällöin, mutta kaikki tapahtumat jäivät pummeiksi. Kalat kyllä ottivat täkyyn, mutta kuljettivat sitä pari metriä avannon sivulle ennen kuin hylkäsivät. Tärppejä tuli varmaan viitisentoista muutaman tunnin aikana, ja pikkuhiljaa hermot alkoivat loppua turhan juoksemisen kanssa. Mielessä kävi olisivatko kalat olleet ahvenia, isoja ahvenia järvessä on ja itselläni oli käytössä järeät haukiluokan setit. Vanhat täyt saivat uida melko rauhassa, eniten tapahtumia tuli juuri pilkittyihin pieniin särkiin ja jopa ahveniin.
Aurinko alkoi pikkuhiljaa laskea, ja aloin keräilemään settejä pois. Yhdeksättä vapaa kelatessa nousi vielä viimeinen vippa, enkä pitänyt edes kiirettä avannolle mentäessä. Siima ei taaskaan juossut kelalta, mutta kelatessa alkoi tuntua jotain vastusta ja vastari pysähtyi kuin seinään. Sen jälkeen oltiinkin matkustajan paikalla kun kala määräsi vauhdin ja suunnan. Sain pian kalan alle, ja tuli kiire kaivella punnituspussia esille kun näin jumalattoman kokoisen pään pyörähtävän avannossa. Taitaa olla ihan oikeasti parempi kala, ja menohaluja tällä riitti ihan tosissaan.
Puoliväkisin käänsin kalan pään avantoon, ja nappasin leuasta kiinni. Avannosta nousikin hirveän kokoinen hauen pää ja metrin pätkä narua, runko olisi sopinut jollekin 70cm kalalle. Mittaa kalalla oli kuitenkin 112cm, ja painoa en kehdannut edes punnita.
Hetken sai miettiä laitanko onget takaisin pyytämään aivan pimeään asti, mutta totesin että tähän on ihan hyvä päättää päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti