Ismete 19.2.

Alkusyksystä kävin renkaalla eräällä pienehköllä mutta syvällä läpivirtajärvellä. Kalaa tuli varsin mukavasti, keskikoko oli hyvää mutta parempien kalojen puuttuminen jäi ihmetyttämään, suurimpien ollessa vajaat 90cm. Järvi on niin lupaavan oloinen että pakko siellä on olla hyvin yli metrin kalaa, ja päätinkin parempien ideoiden puutteessa ajella sinne.

Kelissä ei valittamista ollut, pari astetta plussaa ja kirkas sää. Järven rannassa aloin ihmetellä miten saisin ahkion järkevästi järvelle, seutu oli lähes täysin lumetonta ja järvelle tuli toistasataa metriä matkaa. 

 Loppumatkasta löytyi sopivasti jäätynyt oja jota pitkin pulkan sai vedettyä järvelle.

Lunta ei pahemmin jäälläkään ollut. Luojan kiitos olin aikaisemmin ostanut saappaisiin jääketjut, ilman nastoja liikkumisesta ei tahdo tulla mitään peilikirkkaalla jäällä. Tavarat liukuivat pitkin jäätä napakassa tuulessa, ja ahkiokin meinasi pari kertaa karata tuulen mukaan.

Oma kalastus on alkanut keskittyä entistä enemmän matalaan, ja virittelinkin vavat rehevän ja matalan lahden reunoille heinikon viereen. Aamu alkoi jälleen hiljaisesti, edes puikkarit eivät löytäneet särkitäkyjä. 

Ensimmäinen vipannousu tuli yhdeksän jälkeen aivan heinikon rajasta alle metrin vedestä. Vastarin jälkeen painoa löytyi siimasta yllättävän paljon, eikä avannosta noussut pää ollutkaan mikään puikkarin pää. Nopeasti kala mitta-alustalle, senttejä oli sata ja vähän päälle ja kala takaisin uimaan.

Kympin aikaan alkoi vippaa nousta tuttuun tapaa, ja kävin irrottelemassa parit puikkarit. Potentiaalinen alue oli niin laaja että aloin iltapäivällä siirtelemään hieman vapoja painottaen matalaa kasvillisuusvyöhykettä. Useilla järvillä rantakaislikon jälkeen alkaa uposlehtisten kasvien vyöhyke, joka antaa kaloille suojaa myös talvella. Juuri tällaisesta paikasta aikaisempi kalakin sattui tulemaan.

Hiljaista piteli, vaihtelin verkkaisesti vapoja paikasta toiseen ja levittelin vapoja ympäri rantoja. Kirkkaasta jäästä ja kelistä johtuen ajattelin istua jäällä hämärään asti, ja katsoa alkaako iltahämärässä olla jo syöntipiikkiä havaittavissa. Yksi kala sieltä tulikin, pikkuhauki joka oli turhan pieni jopa täkykalaksi.