lauantai 14. maaliskuuta 2020

Ismete 9.-10.3.

Kevät lähenee kovaa vauhtia, ja kalat alkavat pikkuhiljaa aktivoitua keskitalven jäädessä taakse. Loppukevät itselläni on tarkoitus kalastaa suuria ja kirkkaita järviä, ja etsiä sitä oikeasti isoa kalaa.

9.3. 

Kohteena oli itselleni uusi läpivirtajärvi, josta tosin olin kuullut hurjia tarinoita isoista kaloista ja oienneista koukuista. Keskisyvyys on lähellä viittä metriä, ja järven selkäalue on 10-15 metriä syvää vettä.

Paikaksi valikoitui pieni lahtialue, johon sekä laski että siitä lähti puro. Ajattelin virtaavan ja hieman lämpimämmän veden keräävän alueelle täkyä, ja sen mukana haukea. Syvää vettäkin löytyy aivan jokisuun edestä. Golfille löytyi parkkipaikka yllättävän läheltä järveä, ja pääsin nopeasti virittelemään vapoja sulan reuna-alueille. Paikka näyttää melko hurjalta, mutta viisi metriä sulan reunasta jäätä riitti vielä Heinolan kierteen verran.




Perukkeiksi olin vaihtanut ohuet ahvenperukkeet, joissa on hieman normaalia pienemmät koukut. Järvessä on tietääkseni vahva kuhakanta, eivätkä isot ahvenet ole näillä järvillä ollenkaan mahdottomia. Täkyinä oli säkillinen 10- senttistä särkeä, ja lisää todennäköisesti saisi pilkkimällä.

Pienten täkyjen käyttö takasi sen ettei aamulla tarvinnut kauaa paikallaan istua. Vapojen pyyntiin virittely kesti varmasti yli tunnin, sillä jatkuvasti sai juosta ristiinrastiin ympäri lahtea irrottelemassa kaloja. Kahvikin kerkesi jäähtyä, kun piti irrottaa putkeen kuusi kalaa ennenkuin kerkesi uudelleen istua alas. Kauimmaisiin syvänteen reunaan jättämiini vapoihin laitoin suosiolla isot lahnatäyt, jotta niille ei tarvitsisi jatkuvasti juosta. Kalaanhan tänne oltiin tultu eikä juoksukisoihin.

Kymmenen aikaan pienen kalan syöntipiikki vihoin hiljeni, ja sain pitää evästauon rauhassa. Vähän ennen puoltapäivää särkitäkyyn tuli vienti syvänteen reunalta muutaman metrin vedestä, ja heti vastaiskun jälkeen kala tuntui vähän paremmalta. Punnituspussi oli jälleen leirissä, eli puola auki ja nopeasti hakemaan leiristä mittauskamat.

Kala oli jälleen jäänyt nätisti odottelemaan avannon alle, ja nousi siitä nopeasti punnituspussiin. Mittaa kalalla oli 108cm, ja puntari näytti 9.9 säkin kanssa, hieman yli ysin kala. Kovin on hankalaa tänävuonna yltää omiin suurhauen rajoihin, vaikka lähellä käydään.


Iltapäivällä sain seuraa jäälle, eräs paikallinen maatalon isäntä tuli ihmettelemään kalastustani ja kertoili tarinoita vuosien varrelta. Hieman yli 11- kiloinen oli suurin siitä kohdasta tullut kala, tuskin olin ihan väärään paikkaan tullut.

Iltapäivästä syönti jälleen hiljeni, yksittäisiä kaloja nousi vähän sieltä ja täältä. Viiden aikaan ajattelin etten jaksa jäädä odottelemaan iltahämärää, vaan pakkailin kamat kasaan ja lähdin vetämään paria ruokakalaksi ottamaani haukea fileiksi.

Ajomatkalla soittelin lupia seuraavaksi päiväksi eri alueelle. Osakaskunnan pj ystävällisesti kertoi etteivät myy lupia ulkopuolisille ja tämä tuskin on lähivuosina muuttumassa, joten piti alkaa miettimään seuraavaa järveä ja etsimään osakaskunnan yhteystietoja sieltä. Helppoa tämä täkyily.

10.3.

Aamulla naapurikylän kaveri laittoi viestiä ja kysyi lähdenkö kalaan, hän voisi aamuksi tulla mukaan. Itselläni oli pari sankollista elävää särkeä edelliseltä päivältä, ne olivat kuulema toimineet parhaiten tällä syvällä ja todella kirkasvetisellä järvellä. Pelipaikoille pääsisi vielä autolla, jäätä oli kuulema sen verran reilusti.

Harvoin on näin paljoa jännittänyt lähteä täkyilemään kuin tänä aamuna, jäätä pitkin pelipaikoille oli parin kilometrin matka. Autot jätettiin parkkiin vedenalaisen niemekkeen lähelle, ja vapoja aloimme viritellä ympäri niemekettä. Muutama laitettiin viereisen syvänteen päälle heti jääkannen alle, vettä alla oli parikymmentä metriä. Jäätä sentään oli vielä +35cm koko alueella, ja kesti ainakin toistaiseksi autot.

Tapahtumia alkoi tulla heti vapoja laskiessa. Ensimmäinen vippa nousi kun olin saanut toisen vavan pyyntiin, ja kolmatta täkyä laskiessa iso särki vietiin käsistä. Kummoisia kaloja aamulla ei noussut, kaikki olivat samaa puolentoista kilon luokkaa.

Kympin aikaan tapahtumat loppuivat kokonaan, ja seuraavat pari tuntia saatiin molempien yllätykseksi syödä eväitä ihan rauhassa. Pari täkyä oli vavoista hävinnyt ilman että vippa edes laukesi, kovin olivat varovaisella purulla tai sitten särjet onnistuivat rimpuilemaan itsensä koukusta. Puolenpäivän aikaan alettiin miettiä kotiin lähtemistä, ja kahden aikaan molemmilta lopppui kärsivällisyys. Ei tämä aina ihan samanlaista tykitystä ole.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti