lauantai 14. maaliskuuta 2020

Ismete 3-6.3.

Hiihtolomaviikolla sattui sopiva sauma lähteä pyörähtämään Joensuussa kavereiden luona, ja samalla käydä täkyilemässä. Kohteena oli itselleni aikaisemmilta vuosilta tuttu superjärveksi luokiteltava järvi, josta useampi kympin kala päivässä on jopa melko yleistä. Kuopiosta käsin ajomatkassa ei oikein ole järkeä, mutta Joensuusta käsin matka on vielä ihan kohtalainen.

3.3.

Pari kaveria innostui lähtemään mukaan, ja lupien oston jälkeen päästiin etsimään parkkipaikkaa. Tie oli kuin olikin aurattu, ja auto saatiin melko lähelle järveä. Leiripaikka valittiin lähes keskeltä järveä matalikon reunalta. Itse laitoin kaikkiin vapoihin kovalla työllä löytämäni lahnat, kaveri taas halusi saada päivän aikana edes jonkun tapahtuman ja viritteli pieniä särkiä syötiksi.

Jo vapoja viritellessä ensimmäinen vippa nousi pystyyn, ja oli vieläpä oma. Syke alkoi nousta kun siiman päässä tuntui kevyttä nykimistä hauen kääntäessä lahnaa suussaan. Kyseiseltä järveltä olemme saaneet lahnatäkyllä tasan yhden alle metrisen kalan, ja sekin paria senttiä vaille.

Kala oli lähes avannon alla, ja vastaisku ei pysähtynytkään kuin seinään niinkuin odotin. Reilu ysikymppinen pullukka kävi koukunirroituksessa ja pääsi jatkamaan tankkailujaan ilman sen kummempia ihmettelyjä. Uutta lahnaa koukkuun, ja vaikka kalan koko oli pettymys nosti se luottoa loppupäivään.

Järvelle tyypilliseen tapaan täkysärkien pilkkimistä häiritsivät filekokoiset ahvenet, suurimpien ollessa reilut puoli kiloa. Melko pian jäälle oli kolmeen mieheen saatu kymmenkunta sopivaa ruokakalaa, ja melkoinen nippu täkysärkeä seuraaville päiville. Särkeä toki meni kovaa tahtia kun kaveri koukutteli pieniä puikkareita sen minkä kerkesi.

Omiin täkyihini tuli iltapäivän aikana peräti kaksi tapahtumaa, kerran kelailin ylös tyhjät koukut ja toisella kerralla kala oli hylännyt täyn. Kolme tapahtumaa lahnoissa taisi olla uusi ennätys itselle, huomattavasti yleisempää on ollut tärpitön MP. Odotukset seuraaville päiville nousivat entisestään kun aikaisemmin hyväksi arvelemani alue matalikon ja syvänteen välissä tuntui toimivan.





5.3.

Tänään sain lähteä aivan itekseen järvelle. Autoa parkkiin pyöritellessä Golffi sytytti taas merkkivalon, viimekerrastahan olikin jo aikaa. Noh, näitä on parempi murehtia pois lähtiessä, ahkio ulos autosta ja tarpomaan hankeen.

Järvellä keli ei ollut erityisen miellyttävä, tuulta 6 m/s ja plussakelistä johtuen lumisade oli muuttunut vaakatasossa tulevaksi vesisateeksi. Ei auttanut voivotella, vavat pyyntiin ja menin vapaviidakon reunamille pilkkimään. Jo kymmenen aikaan alkoi jaloissa tuntua kylmiä väreitä kun Savagen housut päästivät vedet läpi. Hieno laji.

Isohkoja lahnoja uittaessa ei liiemmin tapahtumia tule, mutta pystypilkki alkoi kerätä mukavasti kalaa alle. Pienen silpun tulo loppui seinään, ja pian mukavaa fileahventa alkoi tulla, suurimpien ollessa puolen kilon pintaan.

Yhtäkkiä vavassa tuntui aivan jumalaton tälli ja vahvoja potkuja, nyt on kiloluokan ahven kiinni. Saan vedettyä kalan aivan avannon alle, ja siima löystyy. Shit happens, äkkiä pilkki alas, ja taas pystyä vietiin. Potkut näillä kaloilla olivat aivan eri luokkaa kuin aikaisemmilla puolen kilon ahvenilla, eikä ollut mitään mahdollisuutta vetää kaloja raakana ylös. Sain väännettyä tämänkin kalan avannon alle, ja jälleen ylös tuli pelkkä tyhjä koukku kalan irrottua aivan avannon alla.

Kolmannen saman kokoluokan kalan karkuutuksen ja kevyen kiroilun jälkeen vaihdoin ketjuun särjelle tehdyn värikoukun tilalle ison morrin kunnon koukulla, nyt pitäisi alkaa kalojen pysymään. Pilkkiä vietiinkin melkein heti, kala tuntui pieneltä hauenpuikkarilta ja ensimmäisen syöksyn jälkeen ylös tulikin pelkkä siima. Hieno laji.

Puolenpäivän aikaan oli vaikea löytää vaatteista kuivaa kohtaa, ja kirosin kun olin jättänyt Ursuitin kotiin, se päällä olisi kenties pysynyt kuivana. Koko aamuna oli tullut yksi vipannousu särkitäkyyn, ja totesin että parempi suosiolla lähteä takaisin majapaikkaan Motonetin kautta.

6.6. 

Illalla olin luvannut ajella takaisin Savoon, ja päätin suunnata viimeiseksi päiväksi samalle alueelle ahventen toivossa. Kuuteen vapaan jätin lahnat, ja neljä vapaa viritin leiripaikan lähelle ahventa varten. Aikaisemminkin olen koittanut ahventa täkyillä tällä järvellä, mutta jatkuva pienen hauen tulo vei hommasta mielekkyyden.

Yllättäen ahvenia ei juuri kuulunut, mutta haukea tuli senkin edestä. Tuplaa oli kiinni vähän väliä, ja alkoi tulla kiire pilkkiä lisää särkeä täkykalaksi. Pienellä pystypilkillä alkoi tulla myös hyvänkokoista ahventa, filekalat oli nopeasti ylhäällä ja yksi haukikin yritti uuden pilkin viedä. Edellisen päivän mörköahvenista ei sensijaan ollut mitään havaintoa.

Kympin jälkeen keskellä pahinta puikkorallia siiman päässä tuntui vähän enemmän painoa. Kala tuli melko nopeasti avannon alle ja mietin että tuohan on vähän reilu satavitonen. Mitan kalasta voisi ottaa, mutta punnituspussi oli tietenkin leirissä. Puola auki, kala jäi ihmettelemään avannon alle ja kävin nopeasti hakemassa pussin mukaan. Mittaa pallokalaa muistuttaneella hauella oli 109cm mutta paino jäi jonnekin kahdeksan kilon tienoille.




Lahnat olivat uineet pari päivää ilman ainuttakaan hipaisua, ja aloin vaihtelemaan päivän aikana tulleita särkiä täkyiksi kun ne näyttävät kelpaavan karkeammallekkin kalalle. Puikkariralli koveni entisestään, eikä eväiden syömisestä tahtonut tulla mitään. Aloin jo miettiä vapamäärän vähentämistä, mutta onneksi tapahtumat alkoivat vähentyä iltaa kohti mentäessä. Aktiivista kalaa alueella riitti, mutta isommat olivat totaalisen hukassa.

Eräs paikallinen kalamies kävi päivän aikana neljästi kyselemässä miten kalaa tulee, ja kertomassa omia kalatarinoitaan edellistalvelta, vajaan kahden kilon ahvenia ja lisäksi älytön määrä yli kiloisia. Iskukoukulla oli kuulema tullut lähemmäs puolentuhatta haukea ja melko kasa yli kympin kaloja. Jotkut järvet tuottavat älyttömän määrän isoa kalaa, ja tämä on yksi niistä.

Reilun 15 000 askeleen ja useiden kymmenien haukien jälkeen oli aika keräillä vavat mukaan, ja taivaskin muuttui kauniin tulenpunaiseksi auringonlaskun aikaan. #PaikatPalaa


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti